sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Chaplinia ulkoilmassa

Muutama viikko sitten olin Taiteiden yössä vahtaamassa Buster Keatonin mykkäelokuvia. Tämän viikon keskiviikkona menin Kirjakahvilaan katsomaan toisen mykkäkuninkaan elokuvaa. Kyllä, Chaplinia siis. Turun elokuvakerho esitttää Kirjakahvilassa ulkoilmaelokuvia kolmena keskiviikkona. Ensimmäisen kerran jouduin sateen ja nuhan takia jättämään väliin, mutta Chaplinin takia uhmasin viileää ilmaa. Voidakseni kirjoittaa tämän jutun minun on myönnettävä eräs (mediatutkimuksen opiskelijalle) häpeällinen asia. En ole koskaan nähnyt Charles Chaplinin Kultakuumetta. 
Nyt voin vihdoin rastia tuon kyseisen leffan 1001 elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä ainakin kerran eläessään - opuksesta ja olla iloinen.


Kultakuume (The Gold Rush, 1925) kertoo kullankaivaja-Kulkurista, joka etsii lumimyrskyssä suojaa tuntemattomasta mökistä. Kulkuri ja mökissä myöskin suojaa pitävä Jim Mckay yrittävät selvitä myrkyn yli parhaansa mukaan. Kulkuri paistaa oman kenkänsä ruoaksi ja McKay luulee Kulkuria jättiläiskanaksi ja yrittää syödä tämän. Myrskyn laannuttua Kulkurin tie vie kaivoskylään, jossa hän tapaa ihanan Georgian. Georgialla on kuitenkin enemmänkin ihailijoita ja myös McKayllä on oma osansa elokuvan loppuratkaisussa.


Juonta tämän enempää paljastamatta, voin kertoa että pidin elokuvasta kovasti. Chaplinilla on uskomaton taito luoda yksinkertaisista lähtökohdista ja minimaalisista puitteista jotain hienoa ja ainutlaatuista. Kengän paistaminen ruoaksi ei varmastikaan olisi muodostunut jonkun muun tekijän käsissä ajattomaksi klassikkokohtaukseksi. Leffaseurani osasi kertoa pikkutrivian koskien tätä kohtausta: kenkä oli tehty lakritsista! Ah, miten rakastan tällaisia pieniä yksityiskohtia elokuvanteossa. 


Kultakuumeessa tulee esille loistavasti myös Chaplinin taito tehdä tragediaa. Kohtaus, jossa Kulkuri odottaa turhaan Georgiaa ja tämän ystäviä illalliselle on sydäntäsärkevä. Elokuvan kepeät kohtaukset ovat hyvä vastapaino tarinan tragedisille piirteille. Chaplinin fyysinen komiikka on jälleen kerran täysin omaa luokkaansa. Kohtaus, jossa Chaplin tanssittaa kahta sämpylää pöydän päällä, on yksi suosikeistani. Nerokasta.

Kiitoksia Turun elokuvakerholle ja Kirjakahvilalle tästä elokuvaelämyksestä (ja jälkimmäiselle myös hyvästä kahvista)!

Kultakuume-kuvat seuraavilta sivuilta:
www.kirjakahvila.org
www.tamperefilmfestival.fi
www.kava.fi

Loppukevennys! Postimies on kiva kun sen tuo uuden Episodin eikä laskuja.



-Katja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti