tiistai 2. lokakuuta 2012

Lokakuun ensimmäinen



 Jatketaan "minä tykkään näistä, tykkäättehän tekin?" - linjalla. Eli päivä kuvina postaus + vähän leffa-aiheista löpinää loppuun.

Aamulla kirjoitin ensimmäisen Movie Monday - haasteeni aamiaista syödessä. Postauksen voi lukea täältä.

Haastoin ihmisiä kertomaan lempijatko-osistaan. Movie Monday -sivusto on kyllä kiva!
Aamiaisen jälkeen suuntasin salille.
Salivaatteni olivatkin erittäin pirteän väriset.
Opiskelijan gourmet-lounas.
Kävin kotiuttamassa uudet syyskengät Skopunktenista. Mustat kengät  on kyllä kätevät, kun ne toimii joka asussa. Kävin myös ruokakaupassa, mutta kuva maitopurkista ei olisi välttämättä ihan blogimatskua.
Det är dags att plugga. Ruotsin ohella myös bilekokoustamista yliopistolla.

Yliopistolta suuntasin Logomoon (kulttuuritila Turussa) Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (tuttavallisemmin KAVA) leffasarjan ensimmäiseen näytökseen. Illan elokuvana toimi Andrei Tarkovskin Peili (1975). Tämä näytös korkkasi samalla Logomon uuden Move 2 -leffasalin. Sali oli todella upea, vaikkakin melko pieni 126 istumapaikallaan. KAVA:n illan näytökseen tarvittiinkin lisätuoleja katsomon eteen. Teknisiltä vaikeuksilta ei myöskään vältytty, mutta kaikinpuolin sali oli oikein toimiva. Plussaa myös hulppeista vessatiloista! Aioin ottaa vessasta valokuvan, mutta en ehkä muiden ihmisten läsnäollessa kehdannut valokuvata wc-tiloja. Ehkä ensi kerralla. Mutta juu, itse leffaan!


Illan elokuvana nähtiin siis Andrei Tarkovskin Peili. Kun elokuvaa kuvaillaan sanoilla "runo" ja "runoelma", minua alkaa vähän jännittää. Omia suosikkileffoja kun nämä tunnelmalliset vaikeasti ymmärrettävät taide-elokuvat ei oikein ole.

Leffa alkoi kuten oletinkin. Hienoja kohtauksia, jotka eivät linkity toisiinsa mitenkään erityisen selkeästi. 1900-luvun alussa venäläinen elokuvantekijä/teoreetikko Lev Kuleshov koosti erilaisista kuvista montaasisarjan osoittaen, että ihminen kehittää luonnostaan tarinan irrallisten kuvien ympärille mikäli ne näytetään peräjälkeen. Montaasissa esitettiin venäläisen kuuluisuuden Ivan Mozzhukhinin valokuvia, ja näiden kuvien välissä randomeja valokuvia muista tilanteista (soppakulho, arkku yms.). Katsojat kehuivat Mozzhukhinin ilmeikkyyttä ja eläytymistä jokaiseen kuvaan. Tosiasiassa montaasissa käytettiin ainoastaan yhtä ja samaa kuvaa.


Tällä elokuvahistorian kertauksella on pointtinsa. Minä ainakin kehitän luonnostani elokuvan kohtausten ympärille tarinan, ja kun en sitä pysty muodostamaan ärsyynnyn. Mutta! Jossain vaiheessa päätin lopettaa juonen kehittämisen ja aloin katsoa elokuvaa sen enempää järkeilemättä. Ja sehän oli upeaa! Nautin hurjasti elokuvan peruselementeistä, joita käytettiin taitavasti. Kuvaus, lavastus, äänimaailma, roolityö - kaikki toimi. Jokainen kohtaus olisi voinut olla oma lyhytelokuvansa. Lokaatiot oli inspiroivia ja hahmot mielenkiintoisia. Joten kaiken kaikkiaan pidin Peilistä, mistä olen hyvin yllättynyt. Pitää jatkossakin heittää aivot narikkaan niin sanottuja taide-elokuvia katsellessa!


Peili-elokuvan kuvat seuraavilta sivustoilta:
www.leffatykki.comwww.filmint.nu

-Katja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti