perjantai 21. joulukuuta 2012

Painajainen elokuvateatterissa

Puolustan aina Suomen omaa saippuaoopperaa eli Salattuja elämiä. Vaikkei kyseinen sarja olekaan mikään televisioviihteen kirkkain tähti, löytyy sarjan olemassaoloon syynsä. Salatut elämät on pyörinyt Maikkarilla yli kymmenen vuotta ja jatkuu vielä ainakin vuoteen 2015 asti. Tämä on kotimaisen televisio-ohjelman mittapuulla melkoinen saavutus, Salkkarithan vetää melkein vertoja jo Kotikadulle! Salatut elämät on yksi niistä ohjelmista, joka kerää Linnan juhlien jälkeen Suomen suurimmat katsojaluvut. 

Kuva
Lisäksi Salatut elämät työllistää Suomessa hurjan määrän av-alan ammattilaisia. Vaikka nämä ammattilaiset voitaisiin laittaa kriittisesti myös lainausmerkkien sisään, totuus on että Salatut elämät tarjoaa töitä epävarmalla alalla. Minusta tämä on hienoa, työpaikat ovat hyvästä. Olen kuullut jopa sellaisen huhun, että Jarmo Koski (Seppo) ja Esko Kovero (Ismo) ovat Suomen parhaiten palkatut näyttelijät. 

Monia saattaa ärsyttää se, että Salkkareiden aikana tulee nykyään kaksi mainoskatkoa. Itsekään en tästä erityisemmin pidä, mutta ymmärrän miksi se on niin. Suurien katsojalukujen takia Salkkarit on varmasti mainostajien suosikkiohjelma. Minusta se on ihan ok, että Maikkari rahoittaa näin toimintaansa. Katson mieluummin yhden mainoskatkon enemmän, kuin alan itse maksamaan kanavalle.

Kuva

Oli vain ajan kysymys milloin Salkkareista tehdään elokuva. Sopivasti joulun alla ensi-iltansa sai Nightmare - Painajainen merellä. Itse kävin katsastamassa elokuvan keskiviikkona. Odotukset olivat perus-Salkkari-kauraa-tasolla, mutta ikäväkseni nekin alitettiin. Elokuva tuntui pikaisesti kokoon kyhätyltä sekamelskalta, joka yrittää kikkailla kauhuelokuvien konventioilla. Tarina oli epätodellinen ja ennalta-arvattava, eikä sinänsä mielenkiintoiselta ruotsinlaiva-miljööltä otettu sen tarjoamia mahdollisuuksia käyttöön. Muutamat hauskat repliikit ja kohtaukset eivät riittäneet pelastamaan leffaa haaksirikosta (tiedän, mikä kliseinen vertauskuva, mutta en voinut vastustaa). 

Kuva
Haluan kuitenkin ajatella tästä elokuvasta hyvää. Leikitään että leffan tekijät yrittivät tehdä satiirisen teinikauhuparodian, mutta vain vähän epäonnistuivat. Ei ajatella että tämä elokuva on tehty tosissaan. Myötähäpeä on sopivissa määrin viihdyttävä tunnetila, eikö? Ja mikä tärkeintä, Turun Kinopalatsin sali oli tämän leffan aikana eturiviä myöten täynnä keskiviikkoiltana. Kaikki mikä tuo rahaa ja resursseja elokuvateatteritoiminnalle on minun mielestäni täysin ok.

-Katja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti