sunnuntai 30. syyskuuta 2012

I Heart Berlin

Tykkään itse lukea muiden blogeista postauksia liittyen ulkomaan matkoihin. Ja eräs fiksu ystäväni kerran neuvoi minua, että omaan blogiin kannattaa kirjoittaa asioista, jotka itseäkin kiinnostaisi lukea. Joten nyt saatte kuvasaldoa viime kevään Berliinin reissustani!

Synttäri-illallisella.
Tarantino's! Täällä juotiin drinkit nimeltä Mr. Brown & Mr. Orange.
Currywurstia ja olutta. Olen Berliinissä!
Tilasin ihan peruskaakaon.
Tv-torni.
Berliinin kirkko (yksi niistä?)
Brandenburgin portti. Siellä kuvattiin jotain, varmaankin suuren luokan Hollywood-elokuvaa, joka tulee muutaman vuoden päästä ensi-iltaan. Tai sitten jotain turistiohjelmaa.
Vainottujen juutalaisten muistomerkki. 
Jazz-keikalla A Tranessa.
Turistipiknik.
Juotiin pari pulloa viiniä.
Hotel treats.
Toivottavasti nämä kuvat olivat kivoja, eivätkä tylsiä! 

-Katja

perjantai 28. syyskuuta 2012

Just another list

Sain muutama vuosi sitten äidiltäni (pienien vihjailujen jälkeen) joululahjaksi kirjan 1001 elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään. Listojen ja elokuvien ystävänä tämä oli tietysti mieluinen lahja. En ymmärrä mikä listoissa minua niin kovasti viehättää. En voisi kuvitellakaan lähteväni ulkomaanmatkalle (tai edes mökkireissulle) ilman "pakkauslistaa". Kalenterini on täynnä to-do-listoja ja olen myös kasannut omat elokuvani luetteloksi (jota pitääkin hieman päivittää!). Juu, mutta asiaan. 



Tässä teoksessa on listattu 1001 elokuvaa, jotka jokaisen tulisi nähdä ainakin kerran eläessään (obvious, yes?). Jokaisesta elokuvasta on pieni teksti sekä oleellisimmat tiedot (ohjaaja, näyttelijät, oscar-palkinnot jne.) Listan ensimmäinen elokuva on Georges Méliésin Matka Kuuhun vuodelta 1902. Elokuvia on siis ihan muutama, aina Panssarilaiva Potemkinista Taru Sormusten Herrasta - trilogiaan.






















Minun painoksessani viimeiset elokuvat on vuodelta 2007. En oikein tiedä mitä mieltä olen siitä, että teosta päivitetään jatkuvasti. Tietysti on hyvä, että uudet upeat elokuvat pääsevät listalle, mutta minua ärsyttää jos omasta teoksestani tulee "epäpätevä". Tai no, sana pätevä on hieman kyseenalainen. Tätä teosta ovat tehneet useat elokuva-alan ammattilaiset, mutta ovatko he oikeutettuja sanomaan mitkä elokuvat ovat katsomisen arvoisia ja mitkä eivät. Minun mielestäni kaikilla on oikeus pitää minkälaisista elokuvista tahansa ja myös oikeus olla pitämättä. Minä henkilökohtaisesti en voi ymmärtää mikä niissä Ranskan uuden aallon elokuvissa viehättää. Yliopistossa katsoimme leffakurssilla Alain Resnaisin Viime vuonna Marienbadissa, ja ne olivat ehkä elämäni raskaimmat 94 minuuttia. Ehkä tämä tarkoittaa, etten ole maailman älykkäin elokuvankatsoja, mutta ainakin rehellinen sellainen.


Noh, paatospuheet sikseen ja takaisin listaan. Olen nähnyt 1001 elokuvaa - kirjasta 89 elokuvaa. Voih. Long way to go. Mutta olenhan vasta 21.

-Katja

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Movie Monday #60 - My Precious

Movie Monday haastoi lukijat kertomaan, mikä omista elokuvista on kaikkein tärkein. Tässä haasteessa itse elokuva ja sen tarina ei ollut tärkein asia, vaan kyse on esineestä. Tutkiskelin leffahyllyäni etsien sieltä harvinaista Collectors Edition -julkaisua tai upeaa kokoelmaboksia. Loppujen lopuksi tittelistä taisteli Scream - trilogia sekä eräs vuoden 2004 yläastesuosikki. Pakko myöntää, että tällä kertaa nostalgia vei voiton. 


Minun valintani on vuonna 2004 ilmestynyt tanssielokuva nimeltä Honey. Elokuva kertoo nuoresta tanssija/koreografista Honey Danielsista, joka tekee hanttihommia odottaen suurta läpimurtoaan. Honey opettaa nuoria hiphop-tanssijoita ja yrittää lyödä itsensä läpi musiikkimaailmassa. Mukaan mahtuu karismaattinen ja lipevä musiikkivideotuottaja, Honeyn ihastus parturi-Chaz, paljon taitavia tanssijoita sekä Missy Elliottin cameorooli. 



En edes muista miten törmäsin tähän elokuvaan, mutta jotenkin se vain aikoinaan päätyi leffahyllyyni. Yläasteella harrastin tanssia ja tämä elokuva oli aivan ehdoton. Mielestäni Honeyssa oli kaikki kohdillaan: musiikki, lavasteet, näyttelijät, tarina jne. Voi miten tuolloin palvoinkaan Mekhi Phiferiä. Jessica Alba Honeyna oli loistava ja hänellä oli myös upeita vaatteita. Tanssimoovit oli makeita ja koko leffan tunnelma oli vain niin letkeä. Katsoimme tätä hyvän ystäväni kanssa yhä uudelleen ja kehitimme jopa omia tansseja leffan biiseihin. Olen nähnyt tämän elokuvan ehdottomasti useampaan otteeseen kuin mitään muuta. Kyllä.


Nykyään kun katson elokuvaa, onhan se edelleen ihan huippu, mutta ei välttämättä mikään elokuvahistorian merkkipaalu. Nostalgia effect is strong in this one. En osaa arvioida tätä elokuvaa puolueettomasti, sillä Honey tulee aina olemaan ihan ykköstyyppi.

-Katja

perjantai 21. syyskuuta 2012

Tuliaisia Helsingistä

Vietin tämän viikon maanantain Helsingissä shoppaillen, ruokaillen ja kahvitellen. Vaikka viihdynkin Turussa todella hyvin, on siinä Helsingissä kyllä jotain hyvin vetoavaa. Enkä nyt tarkoita ainoastaan mahtavia ostosmahdollisuuksia (tule Monki Turkuun!), vaikka ovathan ne aika hyvä vetonaula. Ajattelinkin täällä jakaa kuvia muutamista ostoksistani. Varoitan kuitenkin etukäteen, että vaatteiden kuvaaminen ei ole vahvimpia puoliani. 

Mutta tässäpä näitä nyt joka tapauksessa.


Valkoinen oversize neule H&M:stä ja aivan ihana viininpunainen villahuivi Monkista. Nyt kelpaa pakkaskelien tulla, minä olen valmis!


Kaksi kivaa ja tarpeellista peruspaitaa Monkista. Tummanharmaa on pitkähihainen ja vaaleanharmaa on T-paita. Hyviä peruspaitoja on yllättävän vaikea löytää, joten näistä paidoista olen hyvin iloinen. 


Lindexistä löysin valkoisen mukavasti laskeutuvan peruspaidan. Toivon ettei tämä rypisty tai likaannu helposti, se on yleensä ongelmana näissä valkoisissa paidoissa. Ainakin tuntuu todella hyvälaatuiselta!


Ja tässä vielä pakollinen kuva Vapianon lounaasta. Paitsi että olen huono bloggaaja siinä mielessä, että vähän ehdin jo syödä ruokaa, ennen kuin siskoni ehdotti, että ottaisin kuvan annoksesta. 

Luvassa on myös elokuva-aiheista Helsinkipostausta lokakuun puolella, sillä silloin siskoni vie minut elokuviin Tennispalatsiin. Tiedän, Helsingissä asuville ehkä arkipäivää, mutta itse en ole kyseisessä paikassa koskaan elokuvia katsonut! Sitä odotellessa. :)

-Katja

maanantai 17. syyskuuta 2012

Elokuvashoppailua

Löysin itseni sunnuntaina pitkästä aikaa koluamassa Anttilan leffaosaston alekoreja. Ja kyllähän sieltä jotain lähti kotiin mukaankin. Suosittelen kauppakeskus Skanssin Anttilaa, mikäli haluaa tehdä loistavia leffalöytöjä. Shoppailuseurani löysi Jawsin sekä Saw-boksin, joka sisältää leffat 1-6. Kyseinen Saw-boksi maksoi ainoastaan 10 euroa! 1,666 (go figure) euroa per leffa, ei paha minun mielestäni. Minun ostoskoristani kassalle päätyivät seuraavat pätkät:

Uusin lisäys Disney-perheeseeni.


Mulan on yksi suosikeistani Disney-leffojen kokoelmassa (saatte huomioida, että sanon näin varmaankin jokaisen elokuvan kohdalla). Yksi syy tähän on luultavasti se, että tässä kyseisessä elokuvassa sankari on nainen. Mulan ei tukehdu omenaan tai nukahda ikiuneen pikkuhaavasta. Ei, Mulan leikkaa hiuksensa, tekeytyy mieheksi ja pelastaa Kiinan. Tämä neitonen ei turhaan ole suosikkini Disneyn naishahmoista. Mahtavaa elokuvassa on myös Mushu, karmiva Shan Yu sekä I'll make a man out of you - biisi.

Toinen löytöni oli vähän uudempaa materiaalia. Vuodelta 2011.


Mikäli yhteen elokuvaan saadaan mahdutettua amatöörileffantekijäteinit, avaruusolennot, Steven Spielberg, pikkukaupunkimiljöö, toimivat lavasteet, J.J. Abrams, vuosi 1979, Elle Fanning sekä kiehtova old school -fiilis, ei leffa millään voi olla huono.  

-Katja

lauantai 15. syyskuuta 2012

Movie Monday #59 - Disney Villains

Movie Monday haastoi lukijat nimeämään lemppari Disney-pahiksia, sekä niitä inhokkeja että suosikkeja. Disney-leffat ovat aina olleet lähellä sydäntäni (vaikka pienenä olinkin sitä mieltä, että niissä lauletaan liikaa), joten tähän haasteeseen vastaaminen onkin mukavaa. 


Inhottavin ja pelottavin Disney-pahis on mielestäni professori Rattigan Mestarietsivä Basil Hiiri - elokuvasta. Kamalaa Rattiganissa on se, että hänellä on oikeasti ovela (vaikkei kovin realistinen) suunnitelma maailman valloittamiseksi. Pienenä kun olen katsonut tätä elokuvaa, olen oikeasti miettinyt että voiko tämä olla Disney - elokuva, jossa paha ei saakaan palkkaansa?? Toisaalta tähän inhoon saattaa myös vaikuttaa se, että kyseisen elokuvan hyvikset Nukentekijä Leikinheimo ja hänen tyttärensä Olivia ovat ehkä hellyyttävimmät Disney - hahmot kautta aikain. Pikku Olivia baskereineen on niin surkea istuessaan sateessa erossa isästään, että täytyy olla täysin "dead inside" (lainaten Frendien Joeyta), jollei sydän sula.


Hyvänä kakkosena on tietysti Prinsessa Ruususen Pahatar. Hahmo on loistavasti piirretty ja hyytävällä tavalla jopa kaunis pahisnainen. Pahattaren kammottavuus toimii parhaiten juuri visuaalisesti, itse tarinaan en osaa samaistua tavalla, joka saisi minut syvästi inhoamaan kyseistä hahmoa. Minusta itse Prinsessa Ruusunen on hahmona oikeastaan hieman ärsyttävä. Jos etsitään visuaalisia pahiksia, yksi kamalimmista on myös Mulanin hunnijohtaja Shan Yu. Hui.


Suosikkipahikseni on Leijonakuninkaan Scar. Mufasan kuolema on aina yhtä hirveä, mutta Scarin karismaa ei voi kieltää. En itse asiassa edes osaa selittää tätä paremmin. Scar on cool.


Mikäli etsitään suosikkeja 2000-luvun Disney - leffoista, suosikkipahiksiani ovat ehdottomasti myös Lilo & Stitchin Jumba ja Pleakley. Eiväthän he oikeastaan kömpelyydessään ole edes varteenotettavia pahiksia, mutta juuri siksi niin onnistuneita hahmoja. Se miten Pleakley uskoo, että hyttyset ovat uhanalainen laji, on varmasti yksi hupaisimmista Disney - sivujuonista.


Kuvat seuraavilta sivustoilta:
www.arboretum-7.livejournal.com
www.disney3.skyrock.com
www.disney.wikia.com
www.author-quest.blogspot
www.disneyvillains.wikia.com
www.collider.com

-Katja

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Sunnuntain laittomuuksia

Olin viime sunnuntaina katsomassa Kinopalatsissa John Hillcoatin uusimman elokuvan Laittomat (Lawless 2012).


Laittomat kertoo Yhdysvalloissa 1930-luvun lama-ajalla eläneistä Bondurantin veljeksistä, jotka tienaavat elantonsa pontikankeitolla ja kiellettyjen alkoholijuomien myymisellä. Veljesten elämänmenoon tulee muutoksia korruptoituneen virkavallan ja (luonnollisesti) viehättävien naisten muodossa. Elokuvan tarina on aika odotettavissa olevaa rikosdraamawesternveljeys -meininkiä, mutta se joka tapauksessa toimii. Tästä kiitos kuuluu loistaville näyttelijäsuorituksille, tarinaan sopivalle äänimaailmalle sekä puvustukselle (vaatekaupan myyjä sisälläni on iloinen). Eikä tarina itsessään ole mitenkään huono, hieman ennalta-arvattava ainoastaan.


Tom Hardy on erinomainen veljesten vaiteliaana "pomona" Forrestina. Hahmon murahteleva puhetyyli toimii, ja pakko sanoa tähän väliin, että Hardylla on ehkä leffastaroista vakuuttavin ääni (toimii myös ilman Bane-tehostusta). Shia LaBeouf tekee hienon roolityön veljesporukan kuopuksena Jackina. En ajatellut kertaakaan elokuvan aikana Transformersia. Ja tämä on siis hyvä asia. Kolmatta veljestä, Howardia, esittää Jason Clarke. Clarken roolihahmo jää hieman pintapuoliseksi, mutta tuo sopivaa vastapainoa vakaan Forrestin ja innokkaan Jackin välille. Gary Oldman esittää gangsteripomoa, ja vaikkei häntä näy kuvassa kuin muutamassa kohtauksessa, riittää jo nämä hetket vakuuttamaan katsojan. Guy Pearce on niljakas agentti, joka haluaa alueen viinasaaliista saadut rahat itselleen. Pearcen hahmo on niljakkuudessaan jo hieman yliampuva, mutta tämä käytös sopii rooliin erinomaisesti. Elokuvan naiset eivät jää kakkosiksi. Jessica Chastain oli loistava Piioissa (The Help), ja jatkaa samaa rataa tässä elokuvassa. Chastainin tuo ilmiömäisesti esille roolihahmonsa haavoittuvuuden ja vahvuuden. Mia Wasikowska on viehättävä hillittynä ja ilkikurisena saarnaajan tyttärenä.


Musiikki vie elokuvaa mukavasti eteenpäin ja lavastukset (autot!) toimii. Useimmiten kertojaääniratkaisua pidetään kesynä ja alleviivaavana, mutta minä henkilökohtaisesti pidän siitä. Varoituksen sana siis kaikille prologi/epilogi/montaasi -kertojaääniä inhoaville, niitä löytyy tästä elokuvasta! Elokuvassa on myös rumaa ja vaikuttavaa väkivaltaa.
Jollei nämä pikkuseikat haittaa, suosittelen tämän elokuvan katsomista!

 Kuvat seuraavilta sivustoilta:
www.collider.com
www.screencrush.com
www.guardian.co.uk

-Katja

perjantai 7. syyskuuta 2012

Movie Monday #58 - Olosuhteet

Movie Monday - blogin uusimmassa postauksessa haastetaan lukijoita kertomaan mieluisimmista leffankatseluolosuhteista. 

Itse tykkään katsoa leffoja lähinnä missä tahansa, mutta useimmiten löydän itseni omalta sängyltä tai leffateatterin penkiltä. Kotootani löytyy 32 tuuman televisio ja noin 200 elokuvan valikoima, joten täällä viihtyy ihan mukavasti. Koneelta en tykkää katsoa elokuvia, mielestäni se on epämukavaa ja pilaa leffanautinnon. Sohvaa en omista, joten leffoja katsellaan sängystä. Kotikatsomisen hyvät puolet: viltit ja tyynyt, itse valikoitu seura, jääkaapin läheisyys, voi katsoa leffoja milloin haluaa sekä laittaa pausen.


Leffateatteri on myös mukava paikka. Yksi parhaimmista fiiliksistä on se kun istuu alas elokuvateatterin penkille, ottaa kengät pois, laittaa lasit päähän ja vajoaa vielä vähän syvemmälle penkkiin. Vaikka lipunhinnat ovatkin nykyään aika hurjia, leffoissa käynti on kuitenkin yksi asia, josta en halua luopua. Vaikka sitten joutuisinkin syömään purkkihernekeittoa pari viikkoa. Ostan yleensä elokuviin popcornia (=pippurirenkaita!) ja limua, mutta yleensä alkutrailereiden jälkeen unohdan syömisen kokonaan. 


Leffan katsomisesta on tullut melko arkipäiväinen ilmiö. Yleensä leffaa katsotaan sadepäivinä tai silloin kun ei keksitä muuta. Itse syyllistyn myös tähän ja ymmärrän sadepäiväleffojen hienouden. Haluaisin kuitenkin joskus laittaa leffaan ylle hienoimman mekkoni ja jutella väliajalla muiden katsojien kanssa kuohuviiniä siemaillen. Haluaisin että elokuvat olisivat sellainen asia, jota varten ihmiset tekisivät tilaa kalentereihinsa.

Mahtava tapa katsoa elokuvia on myös erilaiset pop-up cinemat ja secret cinemat. Hyvä artikkeli aiheesta löytyy täältä. Miten olisi Hohto vanhalla hautausmaalla tai Overlook-tyyppisessä hotellissa? Titanic esitettävänä risteilyllä? Stand By Me keskellä metsää vaikkapa junaradalta katsottuna? Saksikäsi Edward pastellisen lähiöunelman takapihalla?
I'm in!!


Kuvat seuraavista osoitteista:
www.dailyoftheday.com
 www.calgary.cityguide.ca

-Katja

Movie Monday

Tein tällä viikolla todella hyvän löydön täältä blogiviidakosta. Selailin leffa-aiheisia 
blogeja, ja vastaani tuli sellainen kuin Movie Monday.




Movie Monday - blogia ylläpitää pieni joukko elokuvabloggareita. Blogin idea on se, että ylläpitäjät postaavat viikon jokaisena maanantaina haasteen lukijoille. Haasteen aiheena voi olla mitä tahansa elokuviin ja niiden maailmaan liittyvää. Haasteen saatuaan halukkaat lukijat tekevät aiheesta postauksen omaan blogiinsa (tai kommenttiboksiin, mikäli lukijalla ei ole omaa blogia) ja linkittävät juttunsa haastepostauksen kommentteihin. Lukijoiden on hyvä omassa postauksessaan linkittää Movie Monday - sivu, jotta halukkaat voivat katsoa sieltä lisäinfoa sekä muiden kirjoituksia. Osallistuminen ei vaadi jokaviikkoista kirjoittelua, ja haasteisiin vastaamisen tyyli on vapaa. 

Movie Monday - blogin idea on mielestäni nerokas: hieno tapa kerätä elokuvan ystävät yhteen täällä blogien hullussa maailmassa. Blogi on edennyt haasteissaan numeroon 58. Pohdiskelin aloittaisinko haasteisiin vastaamisen alusta, vai jatkaisinko siitä missä mennään. Päädyin siihen, että vastailen uusimpiin haasteisiin ajallaan, mutta lähden myös tekemään postauksia aikaisemmista haasteista. Hieman sekavaa ehkä, mutta eiköhän siinä kärryillä pysy. Ja vanhemmissa haasteissa on niin mielenkiintoisia aiheita, ettei niitä millään voi jättää väliin. Seuraavassa postauksessa saatte kuulla vastaukseni haasteeseen numero 58 - Olosuhteet.

Iloinen yllätys oli myös se, että sattumalta juuri tällä viikolla Movie Monday etsi joukkoihinsa lisää ylläpitäjiä. Tästedes myös minä heitän leffa-aiheisia haasteita kehiin, jei!

-Katja

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Chaplinia ulkoilmassa

Muutama viikko sitten olin Taiteiden yössä vahtaamassa Buster Keatonin mykkäelokuvia. Tämän viikon keskiviikkona menin Kirjakahvilaan katsomaan toisen mykkäkuninkaan elokuvaa. Kyllä, Chaplinia siis. Turun elokuvakerho esitttää Kirjakahvilassa ulkoilmaelokuvia kolmena keskiviikkona. Ensimmäisen kerran jouduin sateen ja nuhan takia jättämään väliin, mutta Chaplinin takia uhmasin viileää ilmaa. Voidakseni kirjoittaa tämän jutun minun on myönnettävä eräs (mediatutkimuksen opiskelijalle) häpeällinen asia. En ole koskaan nähnyt Charles Chaplinin Kultakuumetta. 
Nyt voin vihdoin rastia tuon kyseisen leffan 1001 elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä ainakin kerran eläessään - opuksesta ja olla iloinen.


Kultakuume (The Gold Rush, 1925) kertoo kullankaivaja-Kulkurista, joka etsii lumimyrskyssä suojaa tuntemattomasta mökistä. Kulkuri ja mökissä myöskin suojaa pitävä Jim Mckay yrittävät selvitä myrkyn yli parhaansa mukaan. Kulkuri paistaa oman kenkänsä ruoaksi ja McKay luulee Kulkuria jättiläiskanaksi ja yrittää syödä tämän. Myrskyn laannuttua Kulkurin tie vie kaivoskylään, jossa hän tapaa ihanan Georgian. Georgialla on kuitenkin enemmänkin ihailijoita ja myös McKayllä on oma osansa elokuvan loppuratkaisussa.


Juonta tämän enempää paljastamatta, voin kertoa että pidin elokuvasta kovasti. Chaplinilla on uskomaton taito luoda yksinkertaisista lähtökohdista ja minimaalisista puitteista jotain hienoa ja ainutlaatuista. Kengän paistaminen ruoaksi ei varmastikaan olisi muodostunut jonkun muun tekijän käsissä ajattomaksi klassikkokohtaukseksi. Leffaseurani osasi kertoa pikkutrivian koskien tätä kohtausta: kenkä oli tehty lakritsista! Ah, miten rakastan tällaisia pieniä yksityiskohtia elokuvanteossa. 


Kultakuumeessa tulee esille loistavasti myös Chaplinin taito tehdä tragediaa. Kohtaus, jossa Kulkuri odottaa turhaan Georgiaa ja tämän ystäviä illalliselle on sydäntäsärkevä. Elokuvan kepeät kohtaukset ovat hyvä vastapaino tarinan tragedisille piirteille. Chaplinin fyysinen komiikka on jälleen kerran täysin omaa luokkaansa. Kohtaus, jossa Chaplin tanssittaa kahta sämpylää pöydän päällä, on yksi suosikeistani. Nerokasta.

Kiitoksia Turun elokuvakerholle ja Kirjakahvilalle tästä elokuvaelämyksestä (ja jälkimmäiselle myös hyvästä kahvista)!

Kultakuume-kuvat seuraavilta sivuilta:
www.kirjakahvila.org
www.tamperefilmfestival.fi
www.kava.fi

Loppukevennys! Postimies on kiva kun sen tuo uuden Episodin eikä laskuja.



-Katja