keskiviikko 31. lokakuuta 2012

This is Halloween

Ajattelin näin Halloweenin kunniaksi ikuistaa kaikki omat kauhuelokuvani tänne blogin puolelle. En omista hirveän montaa kauhuelokuvaa. Hyvät kauhuelokuvat ovat harvassa, eivätkä kaikki hyvätkään välttämättä kestä kovin montaa katselukertaa. Minun kokoelmani koostuu nostalgiapätkistä, alekorien hairahduksista sekä niistä oikeasti hyvistä elokuvista. 

Tim Burton - Corpse Bride
Robert Rodriguez - The Faculty
Alfred Hitchcock - Psycho
Tim Burton - Sleepy Hollow
Stephen King´s It

Wes Craven - Scream Trilogy
Wes Craven - Scream 4
Tim Burton - Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street
John Polson - Hide and Seek
Wes Craven + other directors - The Nightmare on Elm Street (7-Disc Set)
And of course! Henry Selick (story by Tim Burton) - The Nightmare Before Christmas 

Siinäpä pikkuinen kokoelmani. Haluan ehdottomasti vielä kauhuklassikko Hohdon leffahyllyyni. Löytyykö omia suosikkeja minun leffoistani? Saa myös vinkata muita hyviä kauhuelokuvia!

Hyytävää Halloweenia kaikille! Minä uhmaan tätä iltaa/yötä allaolevassa asussa.



-Katja

maanantai 29. lokakuuta 2012

Vaalisunnuntai

Hyvää viikonalkua ihmiset! Tässä tulee hieman tunnelmia eiliseltä, elikkäs vaalisunnuntailta. Käviväthän kaikki äänestämässä omaa kunnallisvaaliehdokastaan? Minä kävin ja äänestämäni ehdokas pääsi Turun kaupunginvaltuustoon, jihuu! Varmaan eka kerta kun äänestämäni tyyppi valitaan.

Vaalipäivä piti sisällään muun muassa seuraavia asioita.



Lempparimehua ja talvifiilistelyä.





Parhaita paloja päivän lehdestä. Voi noita nostalgisia vaalimainoksia! Nykymainokset on ihan tylsiä. 



Kyläilyä ja ruokailua kotikotona. Termi "kotikoti" ottaa minulle vähän korvaan, mutta onhan se lyhyt ja ytimekäs tapa kertoa olleensa äidin luona lapsuudenkodissa kylässä.

Lisäksi kävin töissä pyörähtämässä (kolmen tunnin työvuoro) ja illalla luvassa oli ruoanlaittoa tulosillan ohella.

Tämä ilta ei kuulostaa niin lupaavalta. Voi miten sydäntäni särkeekään, sillä noin tunnin päästä alkaa Logomossa aina-yhtä-mahtava Citizen Kane isolta screeniltä hulppeissa tiloissa, ja minä en voi mennä! Oma illanviettoni kuluu allaolevien tovereiden seurassa. Hurraa.



-Katja

torstai 25. lokakuuta 2012

Liebster


Kiitos ihanalle Lindalle, joka antoi minulle tämän tunnustuksen omassa blogissaan!<3 Ilmeisesti tämä tunnustus on sillä tavalla kiertävä, ettei sitä voi antaa takaisin sille, jolta itse tämän on saanut. Muussa tapauksessa listaani kuuluisi ehdottomasti Lindan tyylikäs Linda N. -blogi.
  
Liebster tarkoittaa rakkainta tai rakastettua, mutta se voi myös tarkoittaa suosikkia Liebster-palkinnon ajatuksena on antaa huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.
 
 
 
Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset, joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Tässä tulevat viisi (alle 200 lukijan) blogia, joista itse tykkään kovasti.

 
-Katja

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Details and squirrels

Ennen kuin oppii ottamaan kokonaisia asukuvia, pitää harjoitella yksityiskohtien kanssa! Tähän auttaisi huimasti kamera, joka osaa tarkentaa, mutta näillä mennään. Ehkäpä pyydän joulupukilta kameralahjaa jo marraskuussa.






Tämä seuraava kuva onkin tämänpäiväisestä tenttilookista. Piti laittaa polvisukat, kun siellä on niin kovin kylmä, ja ainoat jotka omistan ovat nämä oravasukat. Viime keväänä kun olimme New Yorkissa, Brooklynin reissulle osui aivan hillitön kaatosade. Kengistä meni läpi ja sukat olivat aivan litimärät. Jotten olisi saanut flunssaa, piti ostaa lähinnä ensimmäiset vastaantulevat sukat. Ja tadaa, oravapolvisukathan ne lähtivät matkaan! Siellä minä sitten vaihdoin sukkia Brooklynin kahvilassa, go Finland.

Lisäksi näistä sukista minulle tulee aina mieleen Frendien jakso, jossa Janice ostaa Chandlerille kahdet eri sukat. Toisissa on hirviä ja toisissa oravia. Janice opastaa, että näitä voi käyttää joko omina pareinaan tai sitten vaihdella. "Mix and match, moose and squirrel". Voi miten nerokas sarja Frendit onkaan. 

Jopas löytyy tarinoita yhdestä sukkaparista.


-Katja

maanantai 22. lokakuuta 2012

Last week

Minulla on kerääntynyt kameraani nyt niin paljon täysin randomeja kuvia viime viikolta, että jonkin selkeän postauksen muodostaminen niistä olisi aivan liian hankalaa. Joten päätän turvautua blogimaailmasta ah-niin-tuttuun week in pictures - postaukseen. Tämä on kyllä ovela tapa sisällyttää kiireinen viikko yhteen postaukseen. Tosin totuuttahan tämä tällainen tapa ei kerro. Mikäli haluaisin antaa aidon kuvan viime viikostani näkisitte kuvia nenäliinoista, sarvikuonokannusta, miljoonista avoimista word-dokumenteista, luennoista sekä Moodle-ikkunasta. Mutta ehkä nämä seuraavat kuvat ovat mukavampia - niin minulle kuin teillekin. 



"Muutamia" leffalöytöjä alekorien uumenista. Tämän siitä saa, kun ei vähään aikaan ole leffahyllyille eksynyt.


Ikea-fiilistelyä.


Miten hauska sisustusidea!


Ikean lounasta, of course.



Olohuonepiknik ystävän luona viikonlopun Rauma-reissulla. Huomatkaa ihanat Mikki Hiiri-toastit. Voi miten ihanaa oli viettää täysin vapaa viikonloppu poissa kotoa! Join myös tämän syksyn ensimmäiset glögit kynttilänvalossa jee. Ei kuvaa tästä, koska minulla on huono kamera.


Hmm. En tiedä mikä tämän kuvan tarkoitus on.


Jos ollaan Raumalla, minne muuallekaan sitä menisi. Ps. tämä oli ehkä ainoa paikka, joka oli auki lauantaina neljän jälkeen.


Lattea ja coca cola (=pepsiä).

Hyvää viikonalkua!

-Katja

maanantai 15. lokakuuta 2012

Movie Monday #64 - Ihmisen paras ystävä

Movie Monday haastaa tällä viikolla lukijoitaan kertomaan suosikkikoiristaan elokuvissa. Suosikit voivat olla niitä lemppareita tai sitten niitä suosikki-inhokkeja, joita ei yksinkertaisesti voi sietää.

Nyt minun on tehtävä julkinen tunnustus. Minä pelkään koiria, enkä erityisemmin pidä niistä. Tämä tunnetila vaikuttaa ilmeisesti myös elokuvien katsomiseen, sillä kaikki Lassiet ja Beethovenit ovat minulle niitä lapsuuden pakkopulla-elokuvia, joita täytyi katsoa päiväkodissa. 



Keksin yhden poikkeuksen elokuvakoirista. Eli koiran, joka ei ärsytä minua, vaan pikemminkin valloittaa. Ja sehän on tietysti The Artistin (2011) Uggie-koira. Uggie on tottelevainen, viihdyttävä ja of course hengenpelastaja. Aika kliseinen elokuvakoira siis, mutta jostain syystä se ei ärsytä minua. Uggie on kirjoitettu niin toimivasti mukaan elokuvan tarinaan, että olisi vaikeaa kuvitella leffaa ilman sitä. Uggie on nimenomaan osa elokuvaa, ei se pakollinen kiintiökoira, jonka ympärillä koko tarina pyörii.




Ahaa, nyt kun tarkemmin alan miettiä, löydän toisenkin poikkeuksen. Nimittäin animaatiokoirat. Disneyn Kaunotar ja Kulkuri (1955) sekä 101 Dalmatialaista (1961) ovat aivan ihania koirineen kaikkineen. Animaatioelokuvissa koirat ovat enemmän kuin koiria. Ne ovat henkilöhahmoja, jotka toimivat ihmisen lailla. Animaatiokoirat vievät tarinaa eteenpäin, eivätkä jumita sitä eläimellisillä toilailuillaan. 



Kuvat seuraavilta sivustoilta:
www.levykauppax.fi
www.discshop.fi
www.fi.wikipedia.org
www.filmitahti.fi
www.sss.fi

-Katja

lauantai 13. lokakuuta 2012

Moonrise Kingdom

Kävimme keskiviikkona siskoni kanssa katsomassa Helsingin Tennispalatsissa Wes Andersonin uusimman elokuvan Moonrise Kingdom (2012). Olin kuullut tästä elokuvasta todella paljon hyvää ja ylistävää kommenttia, joten odotukset olivat aika korkealla. Noh, onnekseni voin todeta, että kyseinen pätkä lunasti odotukset helposti.


Moonrise Kingdom sijoittuu kuvitteelliselle New Penzancen saarelle vuoteen 1965. Elokuvan tarina käynnistyy kun orpo partiopoika Sam (Jared Gilman) ja kapinallinen Suzy (Kara Hayward) päättävät kirjeenvaihdossa karata yhdessä. Näiden 12-vuotiaiden rakastavaisten pakomatka saa saarella elävän yhteisön aloittamaan massiviset etsinnät. Lasten pakomatkalla on merkittävät vaikutukset koko saaren elämään. Elokuva pelaa visuaalisilla elementeillä, omalaatuisella huumorilla, herkullisilla väreillä ja hurmaavilla yksityiskohdilla.


 On ihailtavaa, miten Anderson uskaltaa luottaa näin yksinkertaisiin lähtökohtiin tarinassaan. Tuntuu että nykyään kaikissa elokuvissa on oltava jonkinlaisia mystisiä metaforia ja katsojan ymmärryksen ylittäviä symboleja. Ihan kuin ohjaajat pelkäisivät sitä, että elokuva on katsojille liian "helppo". Inhoan yli kaiken kommenttia "enhän minä siitä mitään ymmärtänyt, mutta olihan se mahtava elokuva". Wes Anderson tuntuu luottavan tarinan voimaan ja henkilöhahmoihin, ja luo oman säväyksensä elokuvaan juuri visuaalisten kikkojen ja huumorin avulla. 


Elokuva ei kuitenkaan ollut ainoastaan pinnallinen kesäkertomus lapsien pakoretkestä, vaan siinä on myös sielukkuutta. Elokuvan teemat kesän ja lapsuuden loppumisesta tuovat mieleeni elävästi Rob Reinerin mestariteoksen Stand by me - elokuvan vuodelta 1986. Myös siinä käsitellään tietyn ajanjakson päättymistä mukaansatempaavan ja päällepäin yksinkertaiselta vaikuttavan tarinan avulla. Tämänkaltainen kerronta toimii - ainakin minun kohdallani.


Olen nähnyt Wes Andersonilta ainoastaan vuonna 2009 ilmestyneen Fantastic Mr. Fox - elokuvan (aivan huippu!). Pitääkin tutustua paremmin tämän herran tuotantoon, jos sieltä löytyisi lisää tällaisia helmiä.

Kuvat seuraavilta sivustoilta:
www.screeninvasion.com
www.insideout.topshop.com
www.theotherjournal.com
www.wae.blogs.starnewsonline.com

-Katja