sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Eräänä viikonloppuna

 Jälleen on luvassa sekavahkonlainen postaus kuluneesta viikonlopusta. Onneksi on sentään enemmän kuvia kuin tekstiä!

Kolmen päivän alehulinatyöputken jälkeen päätin palkita itseni Partiovarusteessa. Liike oli juuri sopivasti päättänyt alentaa suosikkireppuni, joka minulla tähän asti on ollut vain pienoiskoossa. Nyt kävin hankkimassa suuremman yksilön perheeseen!




Lauantai-iltaan kuului myös hömppäelokuvahetki ystävän kanssa. Ja eihän romkomit ole mitään ilman punaviiniä, kynttilöitä ja suklaata!




Leffana toimi Anand Tuckerin Leap Year (2010). Amerikkalainen nainen matkustaa Irlantiin kosimaan poikaystäväänsä karkauspäivänä. Kumma kyllä matkaan ilmestyy toinen mies (huom irkkumies) ja odottamaton road trip. Voi mitkä kliseisen ällöimelän tarinan ainekset.

Kuva
 Näin tarina etenee.

1. Väistämätön käänne ajaa kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä yhteen. Kyseessä on mies ja nainen, jotka ovat täysin toistensa vastakohtia.
2. Mies ja nainen joutuvat pakon alla viettämään aikaa yhdessä ja kokemaan erilaisia vastoinkäymisiä ja hassunhauskoja sattumia.
3. Testosteronia sisältävä kohtaus saa naisen tajuamaan että mies ei olekaan niin kamala.
4. Sekä miehellä että naisella on jonkinlainen menneisyyden trauma, joka selittää heidän käytöstään.
5. Molempien ärsyttävät piirteet joko häviävät tai muuttuvat rakastettaviksi.
6. Rakastuminen on selvää, mutta vielä tarvitaan pari vastoinkäymistä ja väärinkäsitystä ennen kuin pari saa toisensa Irlannin mainosmaisemissa.

Elokuva oli raivostuttavan ällöttävä, mutta samalla ah niin viihdyttävä. Jep, eipä siitä sen enempää, muistakaa katsokaa hömppää!


Uusi Daniel Wellington in action!


Sunnuntaibrunssia ystävän kera Fontanassa. Näitä lisää! :)

Eikä viikonloppu tähän vielä pääty. Illalla otamme kaveriporukan kanssa suunnan kohti satamaa ja Tukholmaa, jossa sitten hengailemmekin ensi vuoteen asti!

-Katja

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Materialistin joulupostaus

Halusin leikkiä yhdellä joululahjallani, joten päätin ikuistaa tämän vuoden paketit valokuviin. Lahjat ovat kivoja ja niitä on kiva saada, mutta nautin kuitenkin enemmän lahjojen antamisesta. Mikään ei ole mukavampaa, kun nähdä ystävän tai perheenjäsenen ilme tämän avaessa lahjaansa. Seuraavaksi saatte nähdä tämän joulun materialistisia iloja, eli lahjoja! 


Siinä se nyt on! Esine jota olen kaivannut koko syksyn. Uusi kamera! Olympus Pen mini, E-PM1. Olen tutkiskellut tätä vekotinta koko iltapäivän, ja voih mitä kaikki ominaisuuksia siinä onkaan. Kestää vielä varmaan hetken ennen kuin opin kunnolla käyttämään tätä. Mutta eipä se mitään, opettelu on hauskaa.


Yöasu Victoria's Secretiltä, voi mitä ihanuutta!


Joulusuklaata ja muita herkkuja. Kauniit paketit ovat yhtä ihania kuin itse sisältö.


Näistä uusista olutlaseista kelpaa nauttia Brooklyn Lageria sekä Copenhagenia! Lisäksi perinteinen Oltermanni-juusto isältä on aina yhtä mieluisa.


Lisää herkkuja ja kauniita paketteja.


Vihdoin minulla on Trivial Pursuit! Pelikaappini on nyt täydellinen. Tai no, voisinhan ottaa sinne vielä Menolipun, Pictionaryn, Monopolin jaja... Okei, pelejä ei voi koskaan olla liikaa! Lisäksi Kanarian saarilta tuodut kaktukset ovat söpöjä.



Uusi rannekello, sekin erityisen toivottu lahja. Tuo Daniel Wellington on niin klassisen upea. Kelloon sopii myös uusi ihana tuoksu.


Pehmeitä paketteja á la Monki. Tämä lievittäköön Monki-eroahdistustani taas hetkeksi. Pehmoinen neule onkin jo parhaillaan päällä.


Kovia paketteja, molemmat yllätyslahjoja ja ihania sellaisia. Nyt voin päivittää Sofi Oksanen-sivistykseni ja opetella tekemään maineikasta avokadopastaa.

Siinäpä tämän vuoden lahjasaalista. Löytyykö teidän lahjojenne joukosta samankaltaisia juttuja vai jotain aivan muuta? :)

Tämä ilta on sujunut allaolevissa merkeissä.


-Katja

Jouluaaton asua

Tässäpä vilausta jouluaaton asuun. Kuvat ovat kummallisen sinisävyisiä, älkää kysykö miksi. 






-Katja

Christmas photo diary

Joulu alkaa pikkuhiljaa olla takana päin. Onneksi tänään saa vielä nauttia vapaapäivästä ennen kuin työt jatkuvat alehulinan merkeissä.

Tässäpä hieman joulutunnelmaa valokuvien välityksellä. Kuvat ovat neljästä eri paikasta, älkää hämmentykö. :)




Aamiaista kotosalla aatonaattona.





Juustotarjotinta, nam!



Scrabblea. Minulla ei mennyt kovin lujaa näillä kirjaimilla.


Menolippua tietysti!



Isä keitti joulupuuroa. Pitkäjyväisestä riisistä. Hups. Tämä olikin sitten tämän joulun "kömmähdys". Viime vuonna joulupuuroon laitettiin vahingossa grillimaustetta kanelin sijaan ja sitä edellisenä vuonna kaatui kuusi. Eihän joulu olisi mitään ilman tällaisia hauskoja yllätyksiä.


Joulusaunaa ja kylpemistä!


Lumiukko!!



Minun ja siskon tekemiä alkupalaleipäsiä. Saaristolaisleipää, smetanaa, mätiä, punasipulia ja pippuria. Nam!



Ruokaa!!


Lahjoja!!


Samu Sirkan joulutervehdys!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

X-mas must-see vol. 3

Joululeffojen parhaimmiston listaus on edennyt viimeiseen osaan! Näistä seuraavista valinnoista kolme voitkin nähdä huomenna jouluaattona televisiosta.

Kuva
9. Joulupukki ja noitarumpu
Mauri Kunnaksen ihanaan satuun perustuva tarina, jossa tapahtuu ikäviä sattumuksia joulupukin kylässä. Tämä piirretty on aina yhtä ihana ja olen yhä kauhuissani kun joulupukki lentää reen kyydistä avantoon. Tykkään tämän "elokuvan" ääninäyttelijöistä ja myös musiikit toimii. Varsinkin J. Karjalaisen Joulupukin töissä rokkaa. Tämän leffan voit nähdä jouluaattona kakkoselta klo. 16.55!

Kuva
10. Pikku Naisia
Tämä ei ole varmaankaaan mikään perinteinen jouluklassikko, mutta minulle tulee Pikku Naisia mieleen aina tähän aikaan vuodesta. Ehkäpä dvd:n kansikuvan takia. Lisäksi leffan talvikohtaukset (esim. pikku-Amyn putoaminen avantoon) ovat jääneet erityisesti mieleeni. Tässä elokuvassa on ihanaa perhetunnelmaa, joka on kuitenkin joulun ydin. 

Kuva
11. Samu Sirkan joulutervehdys
Tämä ei nyt periaatteessa ole elokuva, mutta löytyy listasta kuitenkin. Eihän joulu olisi mitään ilman Samu Sirkan joulutervehdystä! Ihania biisejä, tuttuja hahmoja ja hupaisaa joulutunnelmaa. Olen katsonut tämän pienestä pitäen joka joulu. Erityisesti pidän osiosta, jossa Aku Ankka paketoi joululahjoja. Tämän voi katsoa jouluaattona Maikkarilta klo. 19.10!

Kuva
12. Lumiukko
Ja tietysti viimeisenä listalta löytyy Lumiukko! Jokajouluinen klassikko, jonka itse häpeäkseni näin ensimmäistä kertaa vasta muutama vuosi sitten (?!?). Kylmät väreet nousee, kun vain ajattelenkin Walking in the Air - biisiä. Tässä animaatiossa nähdään hilpeiden kohtausten lisäksi myös yksinäisyyttä ja surua. Jollet ole nähnyt tätä upeaa klassikkoa, katso se jouluaattona kakkoselta klo 11.28!

Mukavaa joulua kaikille!

-Katja

perjantai 21. joulukuuta 2012

Painajainen elokuvateatterissa

Puolustan aina Suomen omaa saippuaoopperaa eli Salattuja elämiä. Vaikkei kyseinen sarja olekaan mikään televisioviihteen kirkkain tähti, löytyy sarjan olemassaoloon syynsä. Salatut elämät on pyörinyt Maikkarilla yli kymmenen vuotta ja jatkuu vielä ainakin vuoteen 2015 asti. Tämä on kotimaisen televisio-ohjelman mittapuulla melkoinen saavutus, Salkkarithan vetää melkein vertoja jo Kotikadulle! Salatut elämät on yksi niistä ohjelmista, joka kerää Linnan juhlien jälkeen Suomen suurimmat katsojaluvut. 

Kuva
Lisäksi Salatut elämät työllistää Suomessa hurjan määrän av-alan ammattilaisia. Vaikka nämä ammattilaiset voitaisiin laittaa kriittisesti myös lainausmerkkien sisään, totuus on että Salatut elämät tarjoaa töitä epävarmalla alalla. Minusta tämä on hienoa, työpaikat ovat hyvästä. Olen kuullut jopa sellaisen huhun, että Jarmo Koski (Seppo) ja Esko Kovero (Ismo) ovat Suomen parhaiten palkatut näyttelijät. 

Monia saattaa ärsyttää se, että Salkkareiden aikana tulee nykyään kaksi mainoskatkoa. Itsekään en tästä erityisemmin pidä, mutta ymmärrän miksi se on niin. Suurien katsojalukujen takia Salkkarit on varmasti mainostajien suosikkiohjelma. Minusta se on ihan ok, että Maikkari rahoittaa näin toimintaansa. Katson mieluummin yhden mainoskatkon enemmän, kuin alan itse maksamaan kanavalle.

Kuva

Oli vain ajan kysymys milloin Salkkareista tehdään elokuva. Sopivasti joulun alla ensi-iltansa sai Nightmare - Painajainen merellä. Itse kävin katsastamassa elokuvan keskiviikkona. Odotukset olivat perus-Salkkari-kauraa-tasolla, mutta ikäväkseni nekin alitettiin. Elokuva tuntui pikaisesti kokoon kyhätyltä sekamelskalta, joka yrittää kikkailla kauhuelokuvien konventioilla. Tarina oli epätodellinen ja ennalta-arvattava, eikä sinänsä mielenkiintoiselta ruotsinlaiva-miljööltä otettu sen tarjoamia mahdollisuuksia käyttöön. Muutamat hauskat repliikit ja kohtaukset eivät riittäneet pelastamaan leffaa haaksirikosta (tiedän, mikä kliseinen vertauskuva, mutta en voinut vastustaa). 

Kuva
Haluan kuitenkin ajatella tästä elokuvasta hyvää. Leikitään että leffan tekijät yrittivät tehdä satiirisen teinikauhuparodian, mutta vain vähän epäonnistuivat. Ei ajatella että tämä elokuva on tehty tosissaan. Myötähäpeä on sopivissa määrin viihdyttävä tunnetila, eikö? Ja mikä tärkeintä, Turun Kinopalatsin sali oli tämän leffan aikana eturiviä myöten täynnä keskiviikkoiltana. Kaikki mikä tuo rahaa ja resursseja elokuvateatteritoiminnalle on minun mielestäni täysin ok.

-Katja