sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Kokemus nimeltä Hobitti

Olin keskiviikkona katsomassa hypetetyn Hobitin 3D-version. Se oli hyvä. Ei mikään maailmaa mullistava, muttei huonokaan. Visuaalisesti upeaa katsottavaa tietysti. Erityisesti pidin Konnun maisemista ja Rivendellin mahtavuudesta. Tolkienin maailma on täysin omanlaisensa ja Jackson tuo sen upeasti valkokankaalle. 

Tarinan sisältö itsessään jätti minut vähän kylmäksi. Kääpiöiden kodinpelastusretki ei säväytä samalla tavalla kuin mahtisormuksen tuhoaminen. Ei saisi verrata Hobittia TSH-leffoihin, mutta näin tapahtuu väistämättä. Hobitti kirjana on lähempänä lastensatua kuin synkkä TSH-trilogia, ja tämä näkyy elokuvassa. Osa kohtauksista tuntui myös hieman pitkitetyiltä (esim. kääpiöiden ensimmäinen vierailu Bilbon luona). Parhaita hetkiä elokuvassa oli rinnastukset Taru Sormusten Herrasta -kirjojen tapahtumiin, kuten Bilbon ja Klonkun ensikohtaaminen. Klonkku on hahmona upea, ja Andy Serkiksen (vaiko Serkisin?) työ on nerokasta.

Kuva

Elokuva on minulle sekä "henkinen" että fyysinen kokemus. Se missä ja miten elokuvaa katsoo, vaikuttaa huomattavasti siihen miten kokee myös itse elokuvan. Hobitin katsoin Kinopalatsin mukavassa penkissä isolta ruudulta, joten kokemuksen luulisi olleen miellyttävä. Mutta ei. Syynä tietysti ne hirvittävät 3D-lasit. Lasit alkoivat painaa nenälläni jo ensimmäisten trailereiden aikana ja kun tiedossa oli lähes kolmen tunnin leffa, ei fiilis siinä vaiheessa ollut mikään kovin mukava. Lisäksi silmäni eivät ole tottuneet 3D(+High frame rate)-kuvaan, joten leffan jälkeinen päänsärky oli aikamoinen.

Olisiko leffa ollut niin upeaa katsottavaa, mikäli se ei olisi ollut 3D? En tiedä, mutta otan mieluummin hieman yksinkertaisemman kuvantoiston, kuin koko leffan kestävän nenäkivun. Mikäli leffan aikana joutuu jatkuvasti kohdistamaan keskittymisensä johonkin muuhun (kuten lasien asennon parantamiseen), ei elokuvan tarinaan pääse niin hyvin sisälle kuin pitäisi. Toisin sanoen immersio on vaikeampaa. Sisältö on mielestäni elokuvassa tärkeämpää kuin itse väline.
Kuva

Kaiken kaikkiaan Hobitti oli kuitenkin hyvä elokuva. Katsoisin sen mielellään  uudestaan kaksiulotteisena, jolloin odotettavissa olisi varmasti mieluisampi kokemus.

Ps. Aragorn on edelleen kuningas, vaikka Thorin ihan hyvän vastuksen antaakin.

-Katja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti