torstai 11. huhtikuuta 2013

Viikon 14 uutuudet

Viime viikolla katsoin kaksi elokuvaa, joita en ollut aiemmin nähnyt. 

Kuva täältä
Maanantaina katsoimme opiskelijaporukalla Francis Ford Coppolan ohjaaman elokuvan Bram Strokerin Dracula (Dracula 1992). Tämän leffan juonesta tuskin tarvitsee kertoa kovinkaan paljoa. Dracula siis tulee charmikkaassa muodossa (aka Gary Oldman) Englantiin viettelemään nuorta Minaa (Winona Ryder). Minan sulho (Keanu Reeves) ei luonnollisestikaan tätä hyväksy. Mukana menossa myös Abraham Van Helsing (sir Anthony Hopkins) ja Minan riivattu ystävä Lucy (Sadie Frost).

Ystäväni olivat kaikki nähneet tämän leffan aikaisemmin ja kehuivat sitä kovasti. Omat fiilikseni leffasta olivat melko ristiriitaiset. Joo, makeita visuaalisia efektejä, upeita asuja ja eeppistä vampyyrimenoa. Koko elokuva tuntui kuitenkin jokseenkin parodianomaiselta. Roolisuoritukset olivat yliampuvia ja lavasteet melko kökköjä. Miellän itse Draculan tummanpuhuvaksi film noir-henkiseksi hahmoksi, joten Coppolan elokuvan värikylläisyys ja teatraalisuus olivat minulle vähän liikaa. Mutta joka tapauksessa, mukava elokuvakokemus ja asiantuntevassa seurassa, ei voi valittaa. 

Kuva täältä

Toinen uutukainen oli torstaina leffateatterissa nähty Mama (2013). Elokuvan on ohjannut Andy Muschietti, mutta enemmän sitä myydään tuottaja Guillermo del Toron nimellä. Elokuva alkaa siitä, kun kaksi tyttölasta päätyvät karmivien tapahtumien seurauksena asumaan hylättyyn mökkiin keskelle metsää. Viisi vuotta myöhemmin eläimen lailla käyttäytyvät tytöt (nyt noin 6- ja 11-vuotiaat) löydetään. Tyttöjen setä (Nikolaj Coster-Waldau) ja tämän tyttöystävä (Jessica Chastain) ottavat lapset huostaansa. Sitten alkaa kammottavuudet. Ovatko tytöt eläneet metsässä yksin vai oliko heillä seuranaan joku? Mysteerinen Mama-hahmo alkaa terrorisoida uusperheen elämää.

Jos kauhuelokuvaa arvotetaan genreanalyysin keinoin, voidaan se laskea hyväksi, mikäli se pelottaa. Tässä tapauksessa Mama on äärimmäisen onnistunut elokuva. En ole pitkään aikaan (jos koskaan) ollut näin peloissani kauhuelokuvaa katsoessa. Jouduin useasti heittämään käteni silmieni eteen ja keskisykkeeni oli varmaan jossain Bodycombat-tunnin tasolla. Kauhua rakennetaan perinteisin säikyttelykeinoin, mutta elokuvassa on myös paljon ennalta-arvaamattomia kohtauksia. Upeat lapsinäyttelijät Megan Charpentier ja Isabelle Nélisse ovat samaan aikaan suloisia ja karmivia. Jessica Chastain todistaa hallitsevansa komedian ja actionin lisäksi myös kauhun. Pelottelun lisäksi tarinan taustalla on mielenkiintoinen teema äidin rakkaudesta. Minun on vaikeaa muodostaa tästä leffasta tämän selkeämpää arviota, sen verran mykistynyt (ja kauhuissani hah) olen edelleen. Suosittelen kaikille, jotka eivät pelkää pelkäämistä!


Loppukevennyksenä Robert´s Coffeen kaakao.

-Katja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti