torstai 4. heinäkuuta 2013

Spontaani päiväleffa - The Great Gatsby

Spontaanit päiväleffat ovat huippuja. Tämä postaus sen sijaan ei ole niin spontaani, sillä kyseisestä päiväleffasta on aikaa jo kaksi viikkoa. Noh, juhannus, työt jne. Mutta asiaan.

Kahden viikon takaisena torstaina lähdimme ystäväni kanssa pakoon pilvistä keliä leffateatterin uumeniin. Leffaksi valikoitui päiväsaikaan edullinen 3D - The Great Gatsby.

Kuva täältä

The Great Gatsby on Baz Luhrmannin ohjaama elokuva, joka perustuu F. Scott Fitzgeraldin klassikkokirjaan. Tarinan keskiössä on omintakeisen miljonäärin Jay Gatsbyn (Leonardo DiCaprio) ja viehkeän Daisyn (Carey Mulligan) vuosien jälkeen uudelleen syttyvä romanssi. Tapahtumia seurataan Daisyn serkun Nickin (Tobey Maguire) näkökulmasta. Ihmissuhdedraamaa höystävät Daisyn kiivas aviomies, Gatsbyn miljoonien alkuperä sekä hektinen 20-luvun tunnelma. 

Elokuva on Luhrmannin tyyliin viimeiseen asti estetisoitu ja visuaalisesti erittäin näyttävä. 3D-toteutusta parhaimmillaan. Lisäksi puvustus on ensiluokkaista ja musiikki upeaa. Elokuvaa onkin kritisoitu siitä, että se on pelkkää kaunista pintaa ja jättää hahmot ja tarinan toissijaisiksi. Itse olen tässä asiassa eri mieltä. Mielestäni elokuvan visuaalinen yltäkylläisyys ja kiiltävä pinta kulkevat käsi kädessä tarinan taianomaisen tunnelman kanssa. Elokuvan tapahtumia ympäröi jatkuvasti eräänlainen illuusio. Hahmot ovat mysteerisiä eikä heidän motiiveistaan voi koskaan olla täysin varma. Kepeissä kohtauksissa, joissa tarinan hahmot pitävät lapsenomaisesti hauskaa, on läsnä fiilis siitä, että pinnan alla on jotain syvempää. Yksittäiset kohtaukset ovat kuin taideteoksia, jotka toimisivat elokuvasta irrallisinakin. 

The Great Gatsby todistaa jälleen miten huikea näyttelijä Leonardo DiCaprio on. Hän tuo hienosti esille Jay Gatsbyn lapsenomaisen optimismin, mutta samalla haikean epätoivon. Myös muut näyttelijät ovat mainioita, mutta Leo on selkeästi elokuvan tähti.

Kuva täältä

Mistä en pitänyt tässä elokuvassa? Vaikka Gatsbyn ja Daisyn romanssi on maaginen tarina, yhtä kiinnostava on tarinan kertoja Nickin ja Gatsbyn välinen ystävyyssuhde. Nick suhtautuu Gatsbyyn ihaillen, mutta on myös kateellinen tälle. Nick tuntuu myös ymmärtävän Gatsbyn motiiveja paremmin kuin herra itse. Tämä jännite jää loppujen lopuksi liian vähälle huomiolle ja olisi ansainnut lisää kuva-aikaa. Elokuvassa on myös yksittäisiä kohtauksia, joista en pitänyt. Nämä olivat sellaisia, jotka rikkoivat illuusion ja saivat tarinan muistuttamaan kliseistä saippuasarjadraamaa. Tälläinen kohtaus on esimerkiksi loppupuolen riitelyhetki hulppeassa hotellihuoneessa. Tarinan hienous on sen mysteerisessä ja keinotekoisen kepeässä tunnelmassa, jota on mielestäni turha pilata olemalla vakava ja realistinen.

Haluan ehdottomasti lukea F. Scott Fitzgeraldin alkuperäisteoksen. Vaikka minua ärsyttääkin klassikkoteoksista tehdyt pokkariversiot, joissa komeilee kannessa leffatähtiä, on mukavaa että tätä kirjaa löytyy nyt kivasti kirjakaupoista. 

-Katja

2 kommenttia:

  1. Itsekin pidin tosi paljon tästä elokuvasta. F. Scott Fitzgeraldin kirja taasen... No jaa. Tämä on yksi niistä harvinaisista tapauksista, joissa elokuva on parempi kuin kirja. Ja olin siis lukenut kirjan ennen kun näin elokuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä harvinaista, että leffa on parempi kuin kirja. Olisin itsekin halunnut lukea kirjan ennen leffaa :)

      Poista