sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Movie Monday#85 - Paras kotimainen

Olen näköjään ottanut perinteeksi tehdä nämä Movie Monday-haasteet vasta sunnuntaina. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niinhän se meni.

Tällä viikolla haasteessa etsitään parhaita kotimaisia elokuvia. Tälläkin kertaa vastaus tuli mieleeni aika nopeasti, mutta ilmeisesti sitä piti sulatella kokonainen viikko. Tiedän että vastaukseni ei vastaa yleisiä mielipiteitä komisaario palmusta ja kumppaneista, mutta minkäs teet. Katson valitettavan vähän kotimaisia elokuvia, joten en ole tällä saralla mikään asiantuntija. 


Mutta suosikkiini. Kyseessä on Dome Karukosken vuonna 2005 ohjaama Tyttö, sinä olet tähti. Elokuva kertoo rakkaustarinan hip hop-DJ:n ja "täydellisen porvaritytön" välillä. Sune (Samuli Vauramo) on omaa tietään kulkeva muusikko ja Nelli (Pamela Tola) laulajanurasta haaveileva täydellisen perheen tytär. Kaksikon tiet kohtaavat kun Sune lupaa auttaa Nelliä tekemään singlen levy-yhtiöitä varten. Ja kappas vain, kaksikon välit syvenevät ja he joutuvat kohtaamaan omien tunteidensa lisäksi läheisten ennakkoluulot ja epäilyt.


Kyseessä on perinteinen ja ennalta-arvattava rakkauskomedia, mutta silti niin mahtava. Samuli Vauramon ja Pamela Tolan välillä on aitoa kemiaa, joka kantaa läpi elokuvan. Lisäksi pidän elokuvan huumorista ja musiikit tietysti miellyttävät sisäistä hiphop-tyttöä. Sivurooleissa nähdään huipputyyppejä, erityisesti Joonas Saartamo ja Eero Milonoff loistavat Sunen bändikavereina. Elokuvan tarina luodaan melko yksinkertaisin elementein, huumoria, kepeyttä, romantiikkaa ja musiikkia. Kun tarina on hyvä, ei turhia kikkailuja tarvita. 


Tärkeintä elokuvassa on kuitenkin se, että siitä tulee hyvä mieli. Kenestäkään ei tehdä pahaa ihmistä, vaan yleinen hyvä tunnelma läpäisee koko elokuvan. Ja tietysti elokuvassa kuullaan naispuolisten katsojien sydämet sulattava repliikki "mä tykkään sust niin paljon et siin ei oo mitään järkee".

Pitää alkaa katsoa enemmän kotimaisia elokuvia, onhan se häpeällistä kuinka vähän niitä on nähnyt. 

-Katja

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kevään merkkejä

Minulla oli eilen ensimmäistä kertaa kevättakki päällä! Okeeei, toista kertaa, mutta se oikea eka kerta oli melko säälittävä, sillä olin aivan jäässä koko ajan. Toisin sanoen, TARKENIN eilen ekaa kertaa liikkua kevättakki päällä. Tästäpä innostuin tekemään kevätlistaa, jossa hehkutan kaikkia tulevia ihania aurinkoisia juttuja. 


1. Kevättakki ensimmäistä kertaa päällä - Check!
2. Se kun talvitakit ja huivit saa lopullisesti roudata häkkikellariin
3. Ensimmäinen ampparijäätelö
4. Juoksulenkki täysin sulalla ja kuivalla tiellä
5. Pyörän kaivaminen varastosta (minähän en tuolla jäällä pyöräile)


6. Tuoreet mansikat ja vadelmat myyntikojuilta
7. Piknikit Kupittaan puistossa ja Aurajoen rannassa
8. Herääminen aamuaurinkoon ilman herätyskelloa
9. Uudet valkoiset Converset (jotka aion hankkia huhtikuussa)
10. Grillikauden avajaiset


11. Jokilaivat
12. Liehuvat maksimekot
13. Ei enää niin paljon sukkapyykkiä
14. Vaniljapehmistä jätskikioskeilta
15. Valo


Tässäpä minun kevään ja kesän odotuslistaani. Myöhemmin on sitten mukava tsekata, että mitä on jo tullut tehtyä.

Lisää kevään merkkejä, löytyykö?

-Katja

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Viikon 12 uutuus - Miss Farkku-Suomi

Puhuin tässä postauksessa aikeistani katsoa joka viikko yksi uusi elokuva. Tottakai raportoin näistä myös tänne blogin puolelle. Viime viikon ennennäkemättömänä leffana toimi Matti Kinnusen ohjaama ja Kauko Röyhkän romaaniin perustuva Miss Farkku-Suomi (2012). 

Leffa näytettiin Kinokoplan sunnuntainäytöksessä Logomossa ja paikalla oli itse Kauko Röyhkä haastateltavana! Haastattelu antoi kivan pohjan leffalle, itse tarina kun itselle oli täysin tuntematon. 

Kuva täältä

Miss Farkku-Suomi sijoittuu 1970-luvun Ouluun, jossa 17-vuotias Välde (Mikko Neuvonen) on rakastunut Pikeen (Sanni Kurkisuo) ja haluaa Lou Reedin kaltaiseksi rokkitähdeksi. Sattuman kautta Välde pääsee mukaan bändikuvioihin ja Pikestä tulee uusi Miss Farkku-Suomi. Elokuvasta löytyy nuoren miehen kasvukertomus, rokkaavaa musiikkia sekä suuri rakkaustarina. 

Kuva täältä

Olin pitkästä aikaa näin positiivisesti yllättynyt kotimaisesta nuorisoelokuvasta. Miss Farkku-Suomen tunnelma oli välitön ja aito. Jussi-palkinnon pokannut puvustus oli aivan huippuluokkaa ja musiikit rokkasi. Näyttelijät tekivät työnsä ammattimaisella otteella, eivätkä yrittäneet liikaa. Elokuvasta löytyi oikeasti hauskoja kohtauksia ja hahmoihin pystyi samastumaan. Välden kaikkitietävä asenne alkoi joissain kohdissa ärsyttää, mutta pidemmän päälle se vain sopi hahmolle. Hyvää kotimaista elokuvaa, hurraa!

Erityisplussaa lestadiolaisveljeksille, joiden kanssa Välde jakoi omia ajatuksiaan. Huippuroolisuoritukset!

Kuva täältä

-Katja

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Movie Monday #84 - Elämäni asu

Movie Mondayn tämän viikon haasteessa etsitään upeita leffa-asuja. 

Kuka/ketkä ovat saaneet sinut huokaisemaan vaatekateudesta?

Vastaus tähän kysymykseen tuli mieleeni samantien, mutta pohdiskelin hetken vielä muita mahdollisia vaihtoehtoja. Mikään ei kuitenkaan ohittanut ensireaktiotani.

Kuva täältä

Yksi elokuvahistorian upeimmista asuista nähdään Audrey Hepburnin päällä elokuvassa Aamiainen Tiffanylla. Linjakas mekko on yksinkertaisuudessaan hätkähdyttävän kaunis ja helminauhakoristus kaula-aukon ympärillä tuo siihen persoonallisuutta. Tähän päälle vielä pitkät mustat hansikkaat, elegantti kampaus, aurinkolasit ja Audrey Hepburnin karisma, niin alkaa paketti olla kasassa.

Kuva täältä

Pidän tästä asusta myös siksi, että se ei ole pelkkä kaunis mekko. Mekko nähdään Hepburnin päällä Aamiainen Tiffanylla -elokuvan avauskohtauksessa, jossa Hepburnin näyttelemä Holly Golightly astuu ulos taksista ja katselee koruliike Tiffanyn näyteikkunoja aamiaistaan syöden. Tämä lyhyt kohtaus esittelee Hollyn hahmon täydellisesti ilman yhtäkään repliikkiä. Givenchyn upea luomus ja Hepburnin eleet riittävät. Harvoin vaatteella on näin merkittävä kerronnallinen rooli.

Tässä vielä tuo ihastuttava kohtaus. Moon Riverin soidessa taustalla on pakko todeta, että tämä on kyllä yksi elokuvahistorian onnistuneimmista avauskohtauksista.


-Katja

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Minun syntisäkkini

Sain idean tähän postaukseen Sinin leffablogista, jossa hän esitteli leffahyllystään elokuvat,  joita ei ole vielä(kään) katsonut. Postauksen loppuun oli liitetty "syntilista" elokuvista, jotka luokitellaan yleensä must-see-filmeihin, mutta joita omalta listalta ei vielä voi ruksia yli. 

Tuntuu että aina kun keskustellaan elokuvista, kuulee ainakin kerran kommentin "etkö siis ole nähnyt sitä?!". On mielenkiintoista, miten tietyt leffat saavuttavat tällaisen must-see-aseman ja toiset taas unohdetaan samantien. Tietysti sisälläni herää pieni kyynikko, joka ei pidä tällaisesta yksinkertaistavasta arvottamisesta, mutta myönnän että minua ketuttaa jos muut puhuvat elokuvasta jota itse en ole nähnyt. Joten eiköhän anneta kriittisyyden olla ja siirrytä kuviin!

Tässä omaa syntisäkkiäni. 


Nämä elokuvat ovat sellaisia, jotka olen joskus nuorempana nähnyt ehkä kerran ja muistikuva niistä on niin hatara, että melkeinpä sama asia kun etten olisi nähnyt ollenkaan.


Breakfast Clubin olen nähnyt, mutta tuo Weird Science on täysin tuntematon. Ostin tuon boksin aamiaiskerhon takia, joten tämä ei minua hirveästi harmita. Mutta toki sen katson joskus. Wall-e sen sijaan harmittaa enkä ymmärrä miten en ole vielä katsonut sitä. Ed Wood ja The Ninth Gate kuuluvat ajanjaksoon, jolloin ostin kaikki Johnny Deppin leffat, jotka käsiini sain. Kyllä ne vielä katson. Anne Frankin päiväkirjan ostin joskus historiafiiliksissä, hyvä hankinta edelleen.


Ja sitten ne pahimmat häpeäpilkut. En ole nähnyt, ei tekosyitä.

Lopuksi vielä lisää synnintunnustuksia:

- Pelastakaa sotamies Ryan
 - 2001: Avaruusseikkailu 
- Grease
- Hyvät pahat ja rumat
- Huuliharppukostaja
- Komisario Palmun erehdys
- Linnut 
- Nosferatu
-Tanssii susien kanssa
- The Rocky Horror Picture Show
- Yksi lensi yli käenpesän
- Ihmeellinen on elämä
- Metropolis
- Ben-Hur

Löytyisi varmaan lisääkin kun oikein alkaisi pohtimaan, mutta eiköhän tässä ollut häpeää tarpeeksi tältä erää! :D

-Katja

torstai 21. maaliskuuta 2013

Ruokapostaus osa 26

Olen taas syönyt ruokaa ja ottanut kuvia annoksista. 


Tein paluun leffateatteriin ja Kinopalatsin Robert´s Coffeen kaakaon äärelle. Käytiin kavereiden kanssa katsomassa Les Misérables uudestaan! Oli edelleen aivan huippu.


Minun alkoi yksi ilta tehdä hirveästi mieli Kupittaan Cittarin vadelmarahkaa. En olisi millään jaksanut lähteä kotoota kauppaan. Sitten tajusin että hetkinen, minullahan on kotona maitorahkaa ja vadelmia. Itsetehty rahka alle viidessä minuutissa valmis!


Salaattia, kananmunia ja Costume. Ps. onpas muuten vanha kuva, sillä uusi Costume tuli eilen.


Kevään ensimmäinen Kinder-muna!


Lasipullolimonadi on parasta. Hahhah, hansahengari-Katja.


Kanasalaattia! Pahoittelen tarkoituksetonta Iittala-mainontaa. 


Kurkkua, porkkanaa ja viinirypäleitä. Kerrankin porkkanat syötiin samaa tahtia kuin kurkut, yleensä kurkut loppuu aina ensin.


Munakasta paprikan, kirsikkatomaattien ja pepperonin kera.


Paprika sopii aivan huippuhyvin ruisleivän päälle. Muutenkin olen aivan innostunut paprikasta tällä hetkellä!


Burger-ateriaa Fontanassa.


Löysin yhden hyvän asian Sokoksen 3+1-päiviltä. Ben & Jerry´s jäätelö oli tarjouksessa!

-Katja

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Elokuvia ja tasa-arvoa

Elokuvia arvotetaan monin erilaisin perustein. On netin rankkaussivustoja (esim. IMDb ja RottenTomatoes), leffagaaloja, lehtiarvosteluja, verkkokritiikkejä ja monia muita foorumeja. Tämä on jännää, sillä tunnetustihan makuasioista ei voi kiistellä.

Mikäli leffamieltymyksiä halutaan jakaa kärjistetysti kahteen eri kastiin, voidaan puhua ns. highbrow-mausta sekä populaarimausta. Highbrow-tyypit katselevat ranskalaista taide-elokuvaa, tuntemattomia indie-leffoja ja vanhoja klassikoita. Blockbusterit ovat hyviä vain jos niistä löytyy satiiria tai ironiaa. Populaarihenkiset sen sijaan katsovat valtavirtaelokuvaa ja kassamagneetteja, eivätkä suostu missään tapauksessa katsomaan mustavalkoisia mykkäelokuvia. Tämä kahtiajako on luonnollisesti äärimmäisen naiivi ja mustavalkoinen, mutta tajuatte varmaankin pointin.

Alain Resnais - Viime vuonna Marienbadissa (kuva täältä)

Esimerkkinä elokuvien arvottamisesta käy minun mielestäni viime vuonna ilmestynyt Salatut elämät -elokuva. Kyseinen pätkähän voitti Jussi-gaalassa yleisöäänestyksen. Voin vain kuvitella kuinka "oikeat leffantekijät" pyörittelivät gaalassa silmiään. Lisäksi olen törmännyt moniin "tällaisia leffoja ei pitäisi edes tehdä" -kommentteihin. Myönnän, Salkkarit-leffa oli aikamoisen huono, mutta tämäkin riippuu täysin siitä, miltä kannalta asiaa katsoo. Sillä ei ollut samanlaisia ansioita kuin esimerkiksi parhaan Jussin voittaneella Kohta 18 -elokuvalla, mutta voi pojat löysikö tämä leffa katsojansa. Kohdeyleisön tavoittaminen on elokuville vaikeaa, ja mikäli tässä onnistuu, voi elokuvaa minun mielestäni pitää onnistuneena.

Mielestäni kaikki elokuvat ovat arvokkaita omalla tavallaan. Uusimman Transformers -elokuvan suosio ei vaikuta millään tavalla Citizen Kanen asemaan elokuvahistoriassa. Michael Haneken Amour -elokuva ei poista uuden Die Hard -pätkän ansioita. Annetaan kaikkien katsoa mitä tykkäävät.

Marko Äijö - Nightmare - Painajainen merellä (kuva täältä)

Tästä päästäänkin sujuvalla (?) aiheenvaihdoksella tärkeään asiaan, joka on ajankohtainen tänään, tasa-arvon päivänä. Tänään julkaistiin kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Mielestäni heittämäni laimeahkot esimerkit leffamausta voi rinnastaa tähän keskusteluun (tosin ihmisoikeudet ehkä hieman tärkeämpi asia kun leffa-arvostelut). Kellään ei ole oikeutta arvottaa toisen ihmisen elintapaa ja mielipiteitä, jollei tämä näillä loukkaa muita ihmisiä. Kuten ei ole oikeutta haukkua toista ihmistä, mikäli tämän lempielokuva on Twilight. Mikäli samaa sukupuolta olevat ihmiset menevät naimisiin, ei se varmastikaan vaikuta muiden elämänmenoon. Ainakaan negatiivisesti. KUN tämä lakialoite menee tulevaisuudessa läpi, koen että minun arkeni ja elämäni sen sijaan muuttuu paremmaksi. Pääsen mahdollisesti toimimaan kaasona ja kummina ja saan nähdä läheiseni entistä onnellisempina. Lisäksi voin sanoa eläväni tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ja olla ylpeä kotimaastani.

Tiedän että omalla ajattelutavallani en hyväksy niitä, jotka eivät hyväksy tätä lakia. Kysymys on kuitenkin ihmisoikeuksista ja mielestäni on yksinkertaisesti vääristynyttä jos joku ajattelee oman parisuhteensa olevan arvokkaampi kuin muiden. 

Lakialoitteeseen voi tutustua (ja allekirjoittaa) täällä.

Kivaa tasa-arvon päivää kaikille!

-Katja

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Leffashoppailua

En ole pitkään aikaan käynyt aleleffahyllyillä vierailemassa. No nyt eksyin Skanssin Anttilaan, jossa on todella hyvä leffavalikoima. Olen jo pitkään etsinyt Audrey Hepburnin ihanaa Aamiainen Tiffanylla -elokuvaa. Tällä kertaa löysin sen ja samaan syssyyn tuli myös Funny Face (upeeea, harmi ettei Hepburn ja Astaire tehneet enempää elokuvia yhdessä) ja Sabrina (en ole nähnyt - vielä). Kaikki kolme leffaa kympillä kotiin. Ei paha, sillä olisin voinut maksaa kympin pelkästä Aamiainen Tiffanylla -elokuvasta.

Näyttönne ei ole likainen, se on tuon dvd:n muovi, jossa on likaa.

Viime viikonloppuna kävimme ystävieni kanssa keskustelua Disney-elokuvista. Sain hämmentyneitä ilmeitä aikaan, kun kerroin etten ole koskaan nähnyt Peter Panin Disney-versiota. Olen nähnyt ainoastaan vuonna 2003 tehdyn näytellyn version. No mitäpä vastaani tulikaan tänään Cittarin leffahyllyillä. Animaatio-Peter siellä aivan yksinään tarjoushyllyllä. Otin tämän jonkinlaisena merkkinä ja nappasin leffan ostoskoriin.


Hurraa, nyt on kaksi elokuvaa (Peter ja Sabrina), joita en ole nähnyt aikaisemmin. Usein ostan tarjouskoreista leffoja, jotka olen nähnyt jo aiemmin, sillä tiedän niiden olevan varmasti hyviä. Lisäksi minulle tulee usein fiiliksiä tietyistä leffoista, tyyliin "nyt on aivan välttämätön tarve katsoa Saksikäsi Edward". Näin ollen katson kotona hirveän vähän elokuvia, joita en ole jo nähnyt. Tähän pitää tulla muutos!

Ajattelin kokeilla sellaista juttua, että katson joka viikko yhden ennennäkemättömän elokuvan. Minulla on digiboksini uumenissa vaikka mitä leffoja, ja häpeäkseni täytyy myöntää, että niin myös leffahyllyssä. Ja nyt myös Peter Pan ja Sabrina, joten eiköhän ole mukavia leffahetkiä tiedossa!

-Katja

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

My Moomin Collection

Aiemmin täällä blogissa olen esitellyt Disney-kokoelmaani, ja nyt ajattelin avata toista keräilykokoelmaani. Kyllä, kyseessä on Muumimuki-kokoelmani. Olen nyt jo lopettanut näiden keräämisen, sillä minulla ei yksinkertaisesti ole enää tilaa uusille. 

Mutta pidemmittä puheitta tässä visuaalista materiaalia!



Suosikkihahmostani Pikku Myystä minulla on kolme erilaista mukia.


Muumiperheen jäsenet.


Juhlamukeja ja Seikkailu-sarjaa.


Muumipappa ja muumimamma raidakkaissa sävyissä.


Joulumukeja viideltä eri vuodelta.


Pinkkejä söpöjä mukeja.


Nipsu seikkailee kahdessa mukissani.


Näitä kolmea mukia ei yhdistä mikään, laitoin ne vain sattumalta samaan kuvaan. 


Pari vanhaa yksilöä.


Muumilaakson pahiksia.


Muumiperheen ystäviä.


Violetteja mukeja.


Vihreää ja oranssia.

Siinäpä ne sitten olivat. Ehkäpä joskus jaan täällä myös huiman magneetti-kokoelmani. 

-Katja

Movie Monday #83 - Disney prinsessat

Olen hieman missaillut Movie Monday-haasteita, ja nyt vastaan tämän viikon haasteeseen tyyliini sopivasti sunnuntaina. Tämän viikon haasteessa etsitään Disneyn suosikkiprinsessoja. Disney on aiheena aina lähellä sydäntäni, joten pakkohan tähän on vastata. 

Oma suosikkini Disney-prinsessoista ei ole varsinaisesti prinsessa, mutta juuri siitä syystä mahtavin. Kyseessä on tietysti Mulan - tuo ihana neitokainen, joka tekeytyy mieheksi suojellakseen isäänsä sodalta. Samalla hän löytää uusia ystäviä, nappaa komeimman miehen ja pelastaa Kiinan. Pikkujuttuja.

Kuva täältä

Pienenä prinsessasuosikkini oli Tuhkimo. Hänellä oli kaunis mekko ja hauskoja hiiriystäviä. On kuitenkin tärkeää, että animaatiohahmoilla on tarjottavanaan jotain hiukan enemmän kuin kauniit hiukset ja kiiltävät kengät. Mulan on rohkea, sinnikäs ja hyväsydäminen. Lisäksi hän osoittaa, että ei haittaa vaikkei sovi vallalla olevaan naisen muottiin. Hiukset voi leikata lyhyeksi ja olla silti kaunis. Näin yksinkertaistaen.

Ja kuinka makeeta on kun Mulan hakee nuolen sen puupaalun huipulta. Aika siistiä.

-Katja

torstai 14. maaliskuuta 2013

Caligaria Kirjakahvilassa

Käväisin viime viikolla Kirjakahvilassa elokuvissa. Kirjakahvilassa näytetään kevään aikana joka keskiviikko jokin kauhuelokuva, hurraa! Elokuvaa on aina myös alustamassa joku asiantunteva henkilö. 

Tohtori Caligarin kabinetti on vuonna 1920 valmistunut ekspressionistinen "kauhuelokuva", joka säväytti aikanaan erikoisilla lavasteilla ja oudohkoilla maskeerauksilla. Jälkeenpäin ajatellen nuo seikat ovat juurikin syyt, miksi elokuva toimii ja on omalla omituisella tavallaan huippuhyvä. Elokuvaa oli alustamassa mediatutkimuksen professori Jukka Sihvonen. 


Vaikka olinkin nähnyt kyseisen leffan jo aikaisemmin, lähdin silti innolla paikalle. Kirjakahvila on paikkana sympaattinen, sieltä saa mainiota teetä, leffa on hyvä ja Jukka Sihvosen alustus kiinnosti. Lisäksi olen aina hirveän iloinen kun Turussa järjestetään erilaisia leffatapahtumia. Tämänkin kauhuelokuvasarjan eteen on varmasti tehty paljon duunia ja on hienoa jos mahdollisimman moni pääsee nauttimaan työn tuloksista. 


Usein kuulee ihmisten sanovan, etteivät käy elokuvissa sen takia, koska liput ovat liian kalliita. Vaikka liputan vahvasti myös Finnkinon ja "massaleffojen" puolesta ja olen sitä mieltä, että kaikkea elokuvateatteritoimintaa on hyvä tukea, on Turussa monia muita leffamahdollisuuksia. Kinokoplan näytökset, KAVA:n kevätsarja, Turun Elokuvakerhon esitykset (joita ei vielä ole julkaistu), Kirjakahvilan lauantaileffasarja sekä monia muita yksittäisiä tapahtumia. Lisäksi tulossa on myös Suomalaisen elokuvan festivaali 10.-14.4. Näissä kaikissa edellämainituissa tapahtumissa pääsee elokuviin viidellä eurolla tai ilmaiseksi! Hurraa hurraa. 

Ps. Kirjakahvilan lauantaisarjassa näytetään nyt lauantaina 16.3 klo. 17.00 Channing Tatumin tähdittämä Magic Mike. Vähänkö harmittaa että olen töissä.


Näin tänään, sainpa taas fiilisteltyä leffajuttuja. 

Ps. en jaksanut etsiä kuvia postaukseen, joten kuvasin omia Tohtori Caligarin kabinetti-aiheisia juttuja.

-Katja

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Halu liikkua

Mistä tietää että liikunnasta on tullut suhteellisen pysyvä ja oleellinen osa arkea? Silloin kun alkaa potemaan pieniä flunssan oireita ja ensimmäisenä mieleen tulee, että hitsit nyt en voi mennä lenkille enkä käydä salilla. Minulla on nyt ollut noin kolme päivää ärsyttävää kurkkukipua ja päänsärkyä, joka ei katoa, mutta ei etene kunnon flunssaksikaan. Hirveä pähkäily siitä, että uskaltaakohan sitä nyt mennä vai ei...

Nyt on kuitenkin sen verran hyvä olo, että pakko ehkä (viime hetken tenttin lukemisen ja itse tentin jälkeen) lähteä vetämään pieni ja varovainen lenkki. Aurinkokin paistaa niin kivasti (D-vitamiinia!). 






Liikunnan iloa sinnekin, pysykää terveinä!

-Katja