tiistai 23. heinäkuuta 2013

Marilyn moment

Viime viikkoisella kirppisreissulla päällä ollut asu ei ehkä tuuliseen keliin nähden ollut mikään maailman käytännöllisin valinta. Aika monta kertaa sain hillitä mekon helmoja nousemasta korviin asti. Pahimmilta kriiseiltä kuitenkin selvittiin ja muutamat kuvatkin saatiin napsittua.








-Katja

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kirja-arvostelu - Unbearable Lightness

Portia de Rossin esikoisromaani, Unbearable Lightness: A story of loss and gain, on riipaiseva ja ajatuksia herättävä teos syömishäiriöistä ja itsensä hyväksymisestä. De Rossi kertoo lukijoille taistelustaan anoreksiaa ja bulimiaa vastaan. Sairaus eteni lopulta niin vakavaksi, että de Rossi painoi enää 37 kiloa. De Rossi kuitenkin kapusi ylös tästä pohjalukemasta ja löysi tiensä kohti terveellisempää ja rehellisempää elämää.

”I didn’t decide to become anorexic. It snuck up on me disguised as a healthy diet, a professional attitude.”

Portia de Rossi on australialais-syntyinen näyttelijä, joka on tunnettu muun muassa rooleistaan televisio-sarjoissa Ally McBeal sekä Arrested Development. De Rossi asuu nykyään Los Angelesissa vaimonsa Ellen DeGeneresin kanssa, ja on aktiivinen homojen oikeuksien sekä naisten terveysasioiden puolestapuhuja. Esikoisteoksessaan de Rossi valottaa elämänsä pimeintä ajanjaksoa, jolloin hänen elämänsä pyöri pelkästään syömisen, painon sekä kehonkuvan ympärillä.



De Rossi käy teoksessaan läpi elämänsä eri vaiheita, teinivuosien mallin töistä aikuisen näyttelijän paineisiin. Eri ajanjaksojen välillä liikutaan sujuvasti, eikä lukijalle tule missään vaiheessa hämmentynyt olo. De Rossi onnistuu rinnastamaan lapsuutensa tapahtumat myöhempiin elämänvaiheisiin osuvasti. Kirjan pääpaino on siinä de Rossin elämänvaiheessa, jolloin hänet pestattiin Ally McBeal –televisio-sarjaan. Hollywoodin ulkonäkö- sekä seksuaalisuusihanteet saivat de Rossin sairauden pahenemaan entisestään. Teoksessa valotetaan julkisuuden pimeää puolta, jossa ulkokuorta pidetään merkittävämpänä kuin persoonallisuutta. 

Unbearable Lightness on kirjoitettu avoimesti ja rehellisesti. Usein itsekirjoitetut muistelmat kompastuvat johonkin subjektiivisuuden ja objektiivisuuden välimaastoon, mutta de Rossin teksti tuntuu tulevan suoraan sydämestä. De Rossi on kertonut halunneensa kirjoittaa teoksensa sairaan ihmisen näkökulmasta, eikä näin ollen käyttänyt apunaan ammattikirjailijaa. Kirjan teksti on realistista ja helppolukuista, mutta samalla hyvin kaunista – melkein runollista. On vaikea kuvitella, ettei de Rossi ole tätä ennen kirjoittanut ainuttakaan kirjaa. Toisaalta tämä kokemattomuus saattaa olla juuri se asia, joka tekee Unbearable Lightness –teoksesta herkän ja ainutlaatuisen. De Rossi ei yritä kikkailla hienoilla sanoilla tai muilla kielellisillä tempuilla. Hän kirjoittaa elämästään melkein päiväkirjanomaisesti. Osan mielestä teoksen yksityiskohtiin perustuva kirjoitustyyli saattaa tuntua liian alleviivaavalta. Kirjassa kuvaillaan esimerkiksi aterioita ja niiden sisältämiä kalorimääriä hyvin tarkasti. Omasta mielestäni tällainen yksityiskohtaisuus heijastaa hyvin de Rossin silloista pakonomaista järjestyksen ja kontrollin tarvetta.



De Rossi ei häpeile kertoessaan mitä kamalampia asioita itsestään ja omista elintavoistaan. Hän kuvailee rehellisesti miksi luuli tekevänsä elämässään oikeita ja terveitä ratkaisuja. Hetkellisesti de Rossin perfektionistiset kehotukset ja kurinpito tuntuvat jopa järkeviltä, mikä tekee kirjasta entistä kauhistuttavamman.

”I had lost control. I’d lost control and I could do it again without warning. If I lost control again, I could get fat again. I would have to start this thing over again. I would fail at the one thing I knew I was good at.”

Unbearable Lightness: A story of loss and gain on samalla ahdistava sekä inspiroiva. Teoksen prologi ja epilogi ovat symmetriassa keskenään, ja ne luovat kirjalle toimivat kehykset. Prologin tunnelma on ahdistavuudessaan niin kammottava, että epilogin onnellisuus saa aikaan eräänlaisen katharsiksen – jos näin voimakkaita sanoja voidaan käyttää. De Rossi on tehnyt merkittävän työn kirjoittaessaan tämän kirjan. Kaikkien, joilla paino on joskus noussut tärkeämmäksi kuin onnellisuus ja terveys, olisi hyvä lukea tämä kirja. Kirjasta on varmasti myös apua anoreksiasta kärsivien läheisille. Tämä teos ei kuitenkaan ole minkäänlainen terveyden oppikirja. Unbearable Lightness on kaunis kirja, joka käsittelee syömishäiriöiden ohella ihmisyyttä, rehellisyyttä, vapautta sekä rakkautta.

-Katja

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kirpputorilöytöjä

Vietän tällä hetkellä kesälomaa (kyllä vaan palkallista) ja olen ehtinyt käydä muutamaankin otteeseen kirppareilla. Tällä hetkellä on myös oma koju pystyssä, linkkikirppiksellä hylly 176, turkulaiset käykää tyhjentämässä! 

Tässä muutamia kesälomalöytöjä. 


Kirjoja kirjoja! En voi ymmärtää ihmisiä, jotka myyvät pois upeita klassikkoteoksia. Kirppareilta löytää vaikka mitä aarteita ihan pilkkahintaan. Se tosin vaatii kärsivällisyyttä, tarkkaa silmää ja niskalihaksia.


Olen nähnyt tästä kirjasta tehdyn elokuvaversion, jota tähdittävät Keira Knightley ja James McAvoy. Elokuva on upea ja uskon kirjan yltävän helposti leffan tasolle.


Tämä ei itse asiassa ole kirpparilöytö, vaan tilattu ihan kirjakaupasta. Tilasin sen Helsingin Akateemisesta tänne Turkuun ja eilen se vihdoin saapui. Olen lukenut tämän kerran aikaisemmin pari vuotta sitten ja siitä saakka halunnut itselleni. Upea upea kirja. Lukekaa kaikki. Voisin myöhemmin postata tästä oman arvostelun.


Hyväkuntoinen kovakantinen leffakirja hurraa! Näytti siltä ettei tätä ollut edes avattu, eli täysin uudenveroisessa kunnossa. Ja vain kolme euroa! Minulla on leffahistoriaa käsitteleviä kirjoja entuudestaan, mutta tässä oli taikalyhdyistä uuden aallon elokuviin-historiikin lisäksi myös matskua esim animaatioelokuvasta, Euroopan ja jenkkilän ulkopuolisista leffoista ja nykyelokuvasta. Vaikuttaa laadukkaalta paketilta.


Joku myi tämän kirjan hintaan 1,50€. Outo tyyppi, mutta hyvä niin. En tunne tätä kirjaa kovin hyvin, minulle tulee siitä mieleen ainoastaan lukupiiri-leffat, sillä niissä luetaan aina tätä kirjaa. Varsin vaikuttava tämän on siis oltava.


Saatoin ehkä hieman kiljahtaa kun löysin tämän leffan eräästä kirpparikojusta. Olen jo pitkään etsinyt tätä aleleffahyllyistä, mutta ei ole tärpännyt. Ja nyt sitten kirpparilta löytyi, aivan mahtavaa. Levy oli hyväkuntoinen ja hintaa oli kolme euroa. Myyty.


Vaatesaldo jäi näihin pallohousuihin. Kuvaa oli vaikea ottaa, mutta ehkä nämä näkyvät myöhemmin asukuvissa. 


Minulla on lievä lasipulloaddiktio ja olisin voinut tuoda kirpparilta kotiin varmaan miljoona erikokoista ja väristä pulloa. Nyt ostin ainoastaan nämä kaksi lasista säilytyspurkkia.

Kivoja kirpparihetkiä, toivottavasti teette hyviä löytöjä!

-Katja

torstai 11. heinäkuuta 2013

Mustainveljestenkuja

Olimme ystäväni kanssa eilen kirppistelemässä Ihana-Kirppiksellä ja siinä samalla pidimme pienen kuvaustuokion yhdellä Turun lyhyimmistä kaduista. Onko se jopa lyhin, saattaapi olla.

Asu oli erityisen mieluisa. Jossain muodin käsikirjassa varmasti lukee ettei löysiä housuja saa yhdistää löysään paitaan, mutta väliäkös tuolla. Mukavuus kunniaan!








-Katja

Ruokajuttuja

Tässä taas tuttuun tapaan yhden postauksen verran ruokakuvia, toivottavasti tykkäätte! Tämä ruokakuvien julkaisu on selkeästi jokin oire siitä, ettei puhelimeeni saa Instagramia. 


Elämäni ensimmäinen vegehamppari! Ja bataattiranskalaisia namnam.


Smoothie-ainekset.


Kääretorttu puoliksi ystävän kanssa.



Lettukestit!


Rentoiluaamiainen. Tykkään juoda mehua skumppalasista, vähän luksusta arjen keskelle. Mehupurkki on myös riittoisampi näin nautittuna.


Tein Bloody Mary-drinkkejä isän opastuksella. Pitää hallita tämä juoma tulevissa drinkkijuhlissa.


Salaattia ja Triviaalia.


Kroisantti ja domino.


Arkisafkaa.


Arkiaamupalaa.


Arkisafkaa vol 2.

Voikaa ja syökää hyvin!

-Katja

torstai 4. heinäkuuta 2013

Spontaani päiväleffa - The Great Gatsby

Spontaanit päiväleffat ovat huippuja. Tämä postaus sen sijaan ei ole niin spontaani, sillä kyseisestä päiväleffasta on aikaa jo kaksi viikkoa. Noh, juhannus, työt jne. Mutta asiaan.

Kahden viikon takaisena torstaina lähdimme ystäväni kanssa pakoon pilvistä keliä leffateatterin uumeniin. Leffaksi valikoitui päiväsaikaan edullinen 3D - The Great Gatsby.

Kuva täältä

The Great Gatsby on Baz Luhrmannin ohjaama elokuva, joka perustuu F. Scott Fitzgeraldin klassikkokirjaan. Tarinan keskiössä on omintakeisen miljonäärin Jay Gatsbyn (Leonardo DiCaprio) ja viehkeän Daisyn (Carey Mulligan) vuosien jälkeen uudelleen syttyvä romanssi. Tapahtumia seurataan Daisyn serkun Nickin (Tobey Maguire) näkökulmasta. Ihmissuhdedraamaa höystävät Daisyn kiivas aviomies, Gatsbyn miljoonien alkuperä sekä hektinen 20-luvun tunnelma. 

Elokuva on Luhrmannin tyyliin viimeiseen asti estetisoitu ja visuaalisesti erittäin näyttävä. 3D-toteutusta parhaimmillaan. Lisäksi puvustus on ensiluokkaista ja musiikki upeaa. Elokuvaa onkin kritisoitu siitä, että se on pelkkää kaunista pintaa ja jättää hahmot ja tarinan toissijaisiksi. Itse olen tässä asiassa eri mieltä. Mielestäni elokuvan visuaalinen yltäkylläisyys ja kiiltävä pinta kulkevat käsi kädessä tarinan taianomaisen tunnelman kanssa. Elokuvan tapahtumia ympäröi jatkuvasti eräänlainen illuusio. Hahmot ovat mysteerisiä eikä heidän motiiveistaan voi koskaan olla täysin varma. Kepeissä kohtauksissa, joissa tarinan hahmot pitävät lapsenomaisesti hauskaa, on läsnä fiilis siitä, että pinnan alla on jotain syvempää. Yksittäiset kohtaukset ovat kuin taideteoksia, jotka toimisivat elokuvasta irrallisinakin. 

The Great Gatsby todistaa jälleen miten huikea näyttelijä Leonardo DiCaprio on. Hän tuo hienosti esille Jay Gatsbyn lapsenomaisen optimismin, mutta samalla haikean epätoivon. Myös muut näyttelijät ovat mainioita, mutta Leo on selkeästi elokuvan tähti.

Kuva täältä

Mistä en pitänyt tässä elokuvassa? Vaikka Gatsbyn ja Daisyn romanssi on maaginen tarina, yhtä kiinnostava on tarinan kertoja Nickin ja Gatsbyn välinen ystävyyssuhde. Nick suhtautuu Gatsbyyn ihaillen, mutta on myös kateellinen tälle. Nick tuntuu myös ymmärtävän Gatsbyn motiiveja paremmin kuin herra itse. Tämä jännite jää loppujen lopuksi liian vähälle huomiolle ja olisi ansainnut lisää kuva-aikaa. Elokuvassa on myös yksittäisiä kohtauksia, joista en pitänyt. Nämä olivat sellaisia, jotka rikkoivat illuusion ja saivat tarinan muistuttamaan kliseistä saippuasarjadraamaa. Tälläinen kohtaus on esimerkiksi loppupuolen riitelyhetki hulppeassa hotellihuoneessa. Tarinan hienous on sen mysteerisessä ja keinotekoisen kepeässä tunnelmassa, jota on mielestäni turha pilata olemalla vakava ja realistinen.

Haluan ehdottomasti lukea F. Scott Fitzgeraldin alkuperäisteoksen. Vaikka minua ärsyttääkin klassikkoteoksista tehdyt pokkariversiot, joissa komeilee kannessa leffatähtiä, on mukavaa että tätä kirjaa löytyy nyt kivasti kirjakaupoista. 

-Katja