maanantai 30. syyskuuta 2013

Lihaton lokakuu

Moni on varmasti jo tutustunut Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin uuteen ohjelmakonseptiiin Docventuresiin. Pikkupriiffi niille, jotka eivät tiedä mistä on kyse. Madventuresista tutut Riku ja Tunna esittävät joka keskiviikko Ylellä dokumentin. Jaksoja nähdään 12, joista jokaisessa on oma teemansa. Dokumentteja on nähty jo viisi, seitsemän siis jäljellä. Dokumentin lisäksi konseptiin kuuluu aikaisemmin päivällä kuultava radiokeskustelu, televisiossa ennen itse dokumenttia nähtävä alustus sekä dokumentin jälkeinen live-jälkipuinti. Twitter ja facebook käyvät ohjelman aikana kuumina ja kommentteihin reagoidaan suorassa lähetyksessä. Kyseessä on periaatteessa siis virtuaalisesti yhteisöllinen leffailta. Nerokas konsepti, eipä voi muuta sanoa.


Itse dokumentin lisäksi Docventures on aiheuttanut myös erilaisia lieveilmiöitä. Yksi näistä on facebookissa supersuosion (tällä hetkellä osallistujia on 22 575 ja luku kasvaa aina refreshiä painaessa!) saavuttanut Docventuresin Lihaton Lokakuu. Riku Rantala haastettiin ohjelmassa viettämään kuukausi ilman lihaa ja tämän myötä Docventures perusti facebookiin tapahtuman, jossa haastettiin myös muut lihattomaan lokakuuhun.


Olen sitä mieltä, että mikäli halutaan tehdä elämäntapamuutoksia, ne pitäisi tehdä omasta tahdosta ja mielenkiinnosta, eikä minkään trendikkään ilmiön saattelemana. En kuitenkaan näe pahana sitä, että jokin suosittu ilmiö innostaa tekemään jotain, mitä on aiemminkin harkinnut. Niinpä minäkin sitten päätin olla lihaton lokakuun ajan. 


En syö tälläkään hetkellä paljoa lihaa, syynä ehkä opiskelijabudjetti sekä se, että pidän monista kasvisruoista lihaa enemmän. Minulla on kuitenkin omia heikkouksiani, joihin kuuluu muun muassa kanasalaatti, jauheliha, kalkkunasubi, pepperoni sekä erilaiset leivän päälle laitettavat leikkeleet. Lihattomassa ruokavaliossa minua kiinnostaa erityisesti se, että tuottaako se haasteita. En ajattele syöväni paljon lihaa, mutta on jännittävää nähdä konkreettisesti, että kuinka paljon lihattomuus vaikuttaa ruokarutiineihin.


Haluan myös tämän kuukauden aikana kokeilla uusia reseptejä ja raaka-aineita. Kokkailuilla on paha tapa jumittua tiettyihin hyväksi todettuihin annoksiin. Nyt haluan kokeilla ja oppia uutta. Ensimmäisenä listalla on maukkaan kasvissosekeiton valmistaminen, en ole koskaan aikaisemmin tehnyt sitä itse! Onneksi myös poikaystävä lähtee tälle linjalle lokakuun ajaksi, niin ei tarvitse eri ruokia kokkailla.


Kuvina tässä postauksessa on viime aikojen lihattomia ruokia. Näillä mennään! Tänne saa linkkailla hyviä reseptejä ja kasvisruokailevat ystäväni voitte antaa vinkkejä ihan kasvotusten!

Lähtevätkö muut koittamaan lihatonta lokakuuta?

-Katja

torstai 19. syyskuuta 2013

TV Thursday #1 - Tämän hetken top 5


Elokuva- ja tv-blogosfääriin on tullut uusi upea blogi, nimittäin TV Thursday! Blogissa julkaistaan aina joka torstai jokin televisioon liittyvä haaste, johon sitten halukkaat kanssabloggaajat vastaavat. Toimii siis samalla periaatteella kuin Movie Monday, mutta teemana on leffojen sijaan televisio. Huippua!


TV Thursdayn ensimmäisessä haasteessa haetaan lempparitelkkariohjelmien topvitoslistaa. Tämä osoittautui todella vaikeaksi valinnaksi, sillä olen 22 vuoden aikana ehtinyt seurata jos minkälaista sarjaa. Päätin listata tähän haasteeseen nimenomaan ne tämän hetken suosikit, joita olen lähiaikoina fiilistellyt. Listasta jää pois siis monia ikivihreitä sarjoja, kuten Sinkkuelämää ja Frendit, jotka kuitenkin tulevat aina olemaan suosikkilistan kärjessä. 

Tässä listani.

5. The Voice Kids

Kuva täältä

Veikkaisin että tämä on varmaankin aika häpeällinen suosikkiohjelma. Mutta väliäkös tuolla, minä olen aivan koukussa. Olen katsonut jokaisen tähän mennessä tulleen jakson ja yllätyn aina yhtä paljon siitä, miten taitavia lapsilaulajia Suomesta löytyy.

The Voice Kids on jatkoa menestyneelle The Voice of Finland -formaatille. Tykkään tästä formaatista paljon enemmän kuin Idolsista, sillä kaikki laulajat ovat hyviä, eikä tarvitse myötähäpeissään kuunnella epävireistä kiekumista. The Voice Kids etenee vauhdikkaasti eteenpäin, eikä jaksoissa ole turhia toistoja ja ylimääräisiä spiikkejä. Esiintyjä esiintyjän perään, ei siinä muuta tarvita. Pakko myös hehkuttaa sitä, miten makeita maisemia sarjassa näkyy, hyvä Turku ja Logomo! 

4. Dark Angel

Kuva täältä




James Cameronin luoma Dark Angel on jo vanha sarja (2000-2002), mutta olen lähiaikoina fiilistellyt sitä ja katsellut jaksoja dvd-boksilta. Sarjaa tehtiin vain kaksi tuotantokautta, mikä on mielestäni yksi televisiohistorian suurimmista virheistä. 

Dark Angel sijoittuu vuoden 2019 Seattleen, jossa hallituksen parantelema geenimanipuloitu Max Guevara yrittää elää normaalia ihmiselämää laman sortamassa yhteiskunnassa. Max on paennut 9-vuotiaana hallituksen tiloista, jossa hänestä ja muista hänen kaltaisistaan kasvatettiin supersotilaita. Sarjassa Max pakenee luojiltaan ja taistelee yhdessä cyber-toimittaja Loganin kanssa korruptoitunutta hallintoa vastaan. Dark Angelissa on asennetta, jota ei monesta sarjasta löydy. Sarja ei mässäile turhalla väkivallalla, vaan kaikki tehdään tyylikkäästi. Tarina on älykäs, mielenkiintoinen ja ennalta-arvaamaton. Kaikin puolin toimiva paketti.


3. Huippumalli haussa

Kuva täältä




Menee ehkä samaan guilty pleasure-kategoriaan Voice Kidsin kanssa, mutta mitäpä sitä vääristelemään listaa. Huippumalli haussa-ohjelmaa olen katsonut siitä lähtien kun sitä on näytetty Suomessa, eli noin 12-vuotiaasta. Tällä ohjelmalla on todennäköisesti nostalgiavibojen luoma suojakilpi, joka estää minua näkemästä sarjan ärsyttäviä puolia. Parhaillaan Nelosella pyörii All Star-kausi, mikä onkin erityisen mukava, sillä muistan kaikki kilpailijat edellisiltä kausilta. Okei, pelottavaa.

Huippiksessa Tyra Banks etsii (yhä uudelleen) uutta huippumallia amerikanmaalta. Sarjassa on kilpailuja, muotinäytöksiä, kuvauksia, pudotuksia ja muuta mukavaa. Nykyään mielestäni näytetään liikaa kilpailijoiden välisiä kissatappeluja, mutta silloin voi aina käydä vaikka hakemassa lisää teetä. Ohjelma on viihdyttävä, täydellistä aivot narikkaan-meininkiä.


2. Twin Peaks

Kuva täältä
Löytyypä listalta hömppäsarjojen lisäksi myös kulttikamaa, eli David Lynchin ja Mark Frostin luoma Twin Peaks. Olemme ystäväni kanssa alkaneet katsomaan Twin Peaksia alusta asti, sillä molemmilta on mennyt hieman ohi mitä sarjassa oikein tapahtui. Tässä postauksessa lisää aiheesta. Olemme nyt katsoneet neljä jaksoa ja olen aivan koukussa. Mitä jännitystä, mitä tunnelmaa, mitä flanellipaitoja!

Twin Peaks lähtee liikkeelle, kun pikkukaupungin suosikkityttö Laura Palmer löytyy murhattuna. Erikoisagentti Dale Cooper saapuu Twin Peaksiin selvittämään murhaa ja pikkuhiljaa alkaa aueta valheiden ja juonittelujen vyyhti. Twin Peaks on oma pieni maailmansa, jossa jokaisella asukkaalla on tärkeä rooli kokonaisuuden muodostumisessa.  



1. How I Met Your Mother

Kuva täältä
Listan ensimmäistä sarjaa ei tarvinnut miettiä hetkeäkään. Tämän hetken ehdoton suosikkini on nerokas How I Met Your Mother, eli Himym näin helpommin sanottuna. Ei käytetä fiilikset pilaavaa suomennosta "Ensisilmäyksellä". Himym on itselleni suhteellisen tuore löytö, kiitos ihana Fox, kun näytät ohjelmaa päivittäin. Olen aivan totaalisen koukussa.

How I Met Your Mother alkaa siitä kun Ted päättää kertoa lapsilleen tarinan siitä kuinka tapasi näiden äidin. Tarina on suhteellisen pitkä ja poikkeaa useasti sivuraiteille valottaen myös Tedin ystävien elämää. Koko sarja on siis takaumaa, mikä on nerokas ratkaisu, mutta ei juonen kannalta erityisen oleellinen. Mikä sen sijaan on oleellista, ovat sarjan upeat, nerokkaat ja hulvattomat hahmot. Ted, Barney, Robin, Lily ja Marshall muodostavat kaveriporukan, joka vetää vertoja jopa Frendien tyypeille. Komiikka on nerokasta ja kaikki näkemäni jaksot ovat olleet yhtä herkullisia. Mainitsinko jo että tämä sarja on nerokas?

Siinäpä suosikkejani, onko joukossa teidän lemppareja?
-Katja 

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Leffaa luentosalissa - Illusionisti

Aurinkoinen sunnuntaipäivä yliopistonmäellä luentosalin uumenissa. Ei ehkä kuulosta kovin houkuttelevalta, mutta kun kyseisessä luentosalissa näytetään Jacques Tatin käsikirjoitukseen perustuva animaatio, ei tarvitse pohdiskella sen kauempaa. Kinokopla järjesti tämän ilmaisnäytöksen Turun kaupunginosaviikkojen kunniaksi. 

Kuva täältä

Elokuvaksi oli valittu Illusionisti, joka perustuu Jacques Tatin vuonna 1956 kirjoittamaan käsikirjoitukseen. Hetki siinä meni, mutta vihdoin vuonna 2010 Sylvain Chomet ohjasi elokuvan valkokankaalle. Tarina kertoo Tatischeff-nimisestä taikurista, jonka estradimenestys alkaa hiipua, kun uudenlaiset viihteen muodot valtaavat alaa. Eräästä esiintymispaikasta taikurin matkaan lähtee nuori tyttö, joka on lumoutunut taikurin tempuista. Parivaljakko päätyy asumaan Edinburghiin, jossa taikuri yrittää saada uransa nousuun. Päähenkilöt joutuvat kohtaamaan arjen ja kyseenalaistamaan magian olemassaolon.

Kuva täältä

Illusionisti on todella kaunis elokuva. Siinä on käytetty perinteisiä piirrosanimaation keinoja ja jokainen kuva on kuin maalaus. Dialogia elokuvassa ei juurikaan ole, mutta eipä sitä kaipaakaan. Tatille uskolliseen tyyliin, kuvat ja eleet kertovat sanoja enemmän. Perheen pienimmille elokuvaa en suosittelisi, sillä sen sävy on todella surumielinen ja kohtaukset sisältävät rankkojakin teemoja. Illusionisti on enemmänkin aikuisille tarkoitettu animaatio. Tarinassa on huumoria, mutta se on hillittyä ja hienovaraista. 

Itse pidin Illusionistista. Tarina on kaunis ja animaation toteutus on vakuuttava. Vaikka elokuva on kovin surullinen ja synkkä, on läsnä silti kauneus ja hyvyys. Vanhanaikaista melankoliaa, me likey. 

-Katja 

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Herkuttelua

Järjestimme viime viikolla ystävieni kanssa drinkki-illan ja kotibrunssin. Varoitus nälkäisille ja janoisille, paljon ruokakuvia tiedossa!

Drinkkibileiden ideana oli, että jokainen tekee yhden drinkin kaikille. Meitä oli neljä, joten neljä erilaista drinkkiä oli maistelussa. Itse tein Bloody Mary-drinksut, joiden lisäksi oli kiwimargaritaa, omenamartineja sekä domino-skumppa-mascarpone-herkku.





Eräs ystävämme oli ahkera ja meni seuraavana päivänä tenttiin. Hence the minidrink.




Mikäpäs sen parempaa kuin kokoontua samalla porukalla brunssille seuraavana päivänä. Suosittelen itsetehtyä brunssia kaikille, saa itse valita seuran ja ruoan eikä tarvitse jonottaa mihinkään. Koko lysti maksoi meille vain viisi euroa per naama! 








Kiitokset drinkki- ja brunssiseuralle, ootte huippuja! Näitä lisää!

-Katja

torstai 5. syyskuuta 2013

Huono leffa, mukava leffailta

Viime maanantaina katsoin telkkarista Ken Kwapisin ohjaaman elokuvan Jätä se! vuodelta 2009. Olin kuullut tästä leffasta aikaisemmin ja ajatellut että se voisi olla laadukas ja erilainen romanttinen komedia. Tähän mielikuvaan vaikutti varmasti se, että elokuvaa on mainostettu Sinkkuelämän käsikirjoittajilla ja alkuperäinen nimi "He's Just Not That Into You" viittaa erinomaiseen Sinkkis-jaksoon, jossa Jack Berger lausuu nämä kuolemattomat sanat. Odotettavissa oli siis mukava leffailta. Sitä se olikin. Leffa tosin oli aivan surkea.


Jätä se! kertoo monta erilaista tarinaa noin kolmekymppisten nuorten aikuisten ihmissuhdekoukeroista. On epätoivoista sinkkua, paatunutta poikamiestä, avioon haluavaa jenniferanistonia, some-deittailijaa, pettävää aviomiestä jne. Kaikille jotain. Tämä monipuolisuus olisi voinut olla syy leffan onnistumiseen, mutta ikävä kyllä tässä käy päinvastoin. Draaman kaari on sirpaleinen ja tarinat eivät nivoudu yhteen tavalla, jota ohjaaja on varmasti hakenut. Hahmot ovat elokuvan genreenkin suhteutettuna äärettömän pinnallisia, eikä yhteenkään heistä pysty samastumaan. Ainut hahmo, josta edes hieman pidin oli Justin Longin näyttelemä sanavalmis baarimikko. Leffa sisältää kaksi tuntia tylsähköjä ihmissuhdesekoiluja, jotka lopuksi pistetään mukanäppärästi pakettiin.


Aikamoisen huono leffaa oli siis tarjolla. Mutta tästä huolimatta leffailta oli todella mukava. Oli eväitä ja mukavat oltavat sohvalla. Juuri niin, sohvalla, hurraa kaksioasuminen! Mielestäni elokuvan laatu ei ole suoraan verrannollinen elokuvaillan onnistumiseen. Joskus ala-arvoisen huono kauhuleffa voi luoda paljon nautinnollisemman elokuvaelämyksen kuin ns. laatuleffat. Elokuvailta on jotain paljon enemmän kuin itse elokuva. Siihen sisältyvät seura, tarjoilut, olosuhteet, fiilikset ja monet muut tekijät. 


Pitäkää ihmiset leffailtoja! Katsokaa myös huonoja leffoja! Jollei muuta niin ainakin niiden katsominen saa arvostamaan enemmän niitä oikeasti hyviä elokuvia.

-Katja