sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Syksyn viimeiset lehdet

Nyt kun katson ikkunasta, siellä näyttää melko ankealta ja värittömältä. Noin viikko sitten asia oli aivan toisin. Syksyn värit olivat täydessä loistossaan. 


Vaikka luonnon värimaailma on nyt hieman yksinkertaisempi, se on silti ihan ok. Rakastan vuodenaikoja. On ihanaa, että ulkona ei näytä joka päivä samalta.


Nyt ollaan koettu muutama perinteinen syyspäivä, eli sadetta ja pimeyttä. Mutta näitäkin oloja vastaan voi taistella suuren teekupin ja pehmoisen viltin kera. 


Fiilistelen tällä hetkellä myös Anttilan joulukoristeosastolta (kyllä!) ostamaani valopallosarjaa. Laitoin sen lasiseen kippoon tuomaa valoa, kyllä nyt kelpaa. 


Lisää valoa aamuihin tuo myös kellojen siirto. Tunti enemmän aikaa nukkua, aikamoista arjen luksusta.


-Katja

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Rentoiluperjantai

Perjantaina minulla oli pitkästä aikaa vapaailta töistä, enkä ollut myöskään sopinut kyseiselle illalle muuta ihmeellistä ohjelmaa. Vietin sen sijaan rentoiluiltaa kotona tekemättä mitään järkevää tai tehokasta. Tällaiset illat tekevät hyvää kiireisen arjen keskellä. 

Tässäpä hieman fiiliskuvia illasta.

Ostin tuona samaisena perjantaina H&M:stä aivan ihanan pehmoisen leopardiaamutakin! Aamutakki on ollut ostoslistalla jo kauan, kriteereinä pehmoisuus, hupullisuus ja pituus. Tuossa leopardi-ihanuudessa onnistui kaikki, hurraa. Hengailen se päällä tälläkin hetkellä. :)


Hieman rentoa iltalukemista. Tilaan kotiini Costumea ja Episodia, ja ne yleensä tipahtavat postiluukusta samoihin aikoihin. Sopivaa vaihtelua koulukirjoihin. On muuten älyttömän siisti tuo Episodin 10-vuotisjuhlalehden kansi!


Neljän vuoden yksiöasumisen jälkeen en voi lopettaa sohvafiilistelyä. Sohva! Viltti! Tyynyjä!


+ Uusi pörrömatto ja villasukat!


Telkkarista tuli Salkkarit ja siihen päälle Vain elämää. Viime vuoden Vain elämää-poppoo oli mielestäni parempi, tässä uudessa tuotantokaudessa ei ole samanlaista fiilistä. Mutta leppoisaa perjantai-illan viihdettä joka tapauksessa.


Iltapalaksi teetä, voileipiä ja jogurttia.




Eihän rento syysilta ole mitään ilman kynttilöitä. Poltin perjantaina ensimmäistä kertaa tuota vaaleaa kynttilää ja tajusin, että herranjestas sehän vaihtaa väriä! Kynttilästrobovalot, villiä.



Jälkkäriksi vielä Dominoja ja syksyn ensimmäiset glögit! 


Katsoin illan päätteksi Martin Scorsesen Hugo-elokuvan. Siinäpä vasta taianomainen elokuva, menee ehdottomasti omaan top10-listaan. Jollette ole nähneet, katsokaa ihmeessä! 


-Katja

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Elämäni ensimmäinen sosekeitto

Kaksi viikkoa lihatonta lokakuuta takana ja nyt olen vihdoin tehnyt itse sosekeittoa. Sain toukokuussa syntymäpäivälahjaksi blenderin ja siitä asti suunnitteilla on ollut erilaiset kasvissosekeitot. Nyt vihdoin sain aikaiseksi toteuttaa suunnitelmat, mutta itse kokkausprosessi sen sijaan ei mennyt aivan niin kuin Strömsössä.

Löysin puhelimeni Kotikokki-sovelluksesta herkullisen kuuloisen reseptin kookos-bataattisosekeitosta. Resepti löytyy täältä. Ensimmäinen ongelma tuli vastaan ruokakaupassa: "Missä ihmeessä Citymarketissa on kookosmaito?" Kiertelin kaupassa varmaan 15 minuuttia etsien tuota mysteeriainesosaa. Uusavuttomuuden huipun saavutin, kun googletin älypuhelimellani kookosmaidon sijaintia keskellä ruuhkaista supermarkettia. Henkilökuntaa ei näkynyt missään, eikä myöskään sitä kookosmaitoa. Turhauduin ja hain ihan vain ruokakermaa kookosmaidon sijaan. Se siitä eksoottisuudesta. Mutta oikeasti, kertokaa minulle, missä se kookosmaito on? 


Tässä keittoon käyttämäni ainesosat. Siihen on syynsä miksi kokkaillessa ei pitäisi sommitella ruokia ja valokuvata niitä. Paistinpannun testivesi ja kattilan keitinvesi kiehuivat täysin ennen aikojaan, kun minä vasta kuorin ensimmäistä porkkanaa. Tehokas liesi. 


Erilaisten blogien reseptipostauksissa ruoanlaitto vaikuttaa aina niin jouhevalta ja rennolta. "Laitoin jauhelihan pannulle paistumaan. Lihan kypsyessä itsekseen, pilkoin vihannekset. Liha ja vihannekset olivat täysin samaan aikaan valmiita ja kappas uunikin napsahti oikeaan asteeseen juuri tuolloin." Hah, minun kokkailuni oli aika kaukana tällaisesta ideaaliruoanlaitosta. Bataatinkuoria pisin lattioita, yksinään kupliva keitinvesi ja sitruunamehupurkin korkkiin katkennut kynsi. 


Mutta voitteko uskoa, että kaikesta sähellyksestä huolimatta lopputulos oli todella hyvä! Olin niin iloinen ja tyytyväinen istuessani ruokapöytään. Keiton kylkeen vähän salaattia ja raejuustoa ja fiilis mainio! 


Olen ehkä outo, kun fiilistelen näin paljon sosekeittoa, joka on oikeasti ehkä maailman helpoin tehdä, mutta minunlaiselleni noviisikokille tämä on aika hyvä saavutus.

Muita bataattisosekeittofiilistelijöitä? Tai säheltäjäkokkaajia?

-Katja

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Lihattomia fiiliksiä

Viikko lihatonta ruokavaliota takana. Eihän tämä nyt mikään sen kummoisempi saavutus ole ja olen varmasti aiemminkin viettänyt lihattomia viikkoja, mutta lakko on kuitenkin jo nyt hieman muuttanut ruokailutottumuksiani. 

Seuraavaksi luvassa viikon annoksia ja vähän pohdintaa kuvien yhteydessä.


Tuttu ja turvallinen pinaattikeitto. Kananmuna tuomassa vähän lisäproteiinia. Myönnän että tämä on pakastimesta, ei itse tehty. Mutta kotimainen ja lisäaineeton, eli ei niin paha.  


Välipalaa. Nyt kun ei syö lihaa, pitää olla tarkkana että saa tarpeeksi proteiinia = raejuustoa joka annokseen. 



Soijarouheesta tehtyä makaronilaatikkoa lisukkeineen. Ihan hyvää, mutta eihän tämä oikeaa lihamakaronilaatikkoa voita, ei sitten millään. 


Kasvisruokavaliota kuitissa. Varmaan ensimmäistä kertaa ostin niin paljon ruokaa, että piti ottaa kaksi muovipussia. 


Välipalaa: luonnonjogurttia, viinirypäleitä ja banaania.



Käytiin ystäväni kanssa syömässä Turussa uudehkossa ravintolassa Fontissa. Tämä oli mielenkiintoinen kokemus lihattomuuden kannalta. En voinut ottaa niitä perus kinkku-salami-safkoja, joita yleensä otan. Päädyin ottamaan pizzan, jonka täytteinä oli savulohta, punasipulia ja mascarponea. Ja ai että miten herkullista oli! Lihattomassa lokakuussa on parasta juuri se, että tulee liikuttua oman mukavuusalueen ulkopuolella ja kokeiltua uutta.  



Minibrunssia kotona. Leipää, jogurttia, hedelmiä ja teetä, namnam.


Twin Peaks-eväitä. Onneksi suklaassa ei ole lihaa, muuten tyssäisi tämä lihaton aika äkkiä. 


Bataattisosekeittoa lisäraejuustolla. Ja ei, ei vieläkään itsetehtyä, lupaan että seuraava sosekeittokuva ei ole peräisin kylmähyllyltä!

Sellaista tällä kertaa, näillä fiiliksillä jatketaan. Mitenkäs siellä sujuu lihattomat päivät?

-Katja