perjantai 27. joulukuuta 2013

Jouluinen elokuvailta

Vietimme noin viikko sitten siskon, isän ja äitipuolen kanssa ennakkojoulua leffaillan merkeissä. Siskoni ei viettänyt joulua Turun seudulla, joten kokoonnuimme yhteen viikon etuajassa. Otsikko on sinänsä hieman harhaanjohtava, sillä leffailta ei sisältänyt mitään muuta jouluista kuin dippipurkkeja koristavat tonttuhahmot, mutta väliäkös tuolla. Olemme myös aiemmin pitäneet samanlaisen leffaillan, siitä kerroin tässä postauksessa.



Tällä kertaa elokuvaehdokkaina oli neljä elokuvaa, joista kaksi tulisi valituiksi. Olimme siskoni kanssa valinneet Ben Affleckin Argon ja Quentin Tarantinon Djangon. Isän vaihtoehtoja sen sijaan oli 1970-luvun huijariklassikko Puhallus ja Johnny Deppin tähdittämä Once Upon a Time in Mexico. Annoimme näille kaikille neljälle elokuvalle pisteitä asteikolla yhdestä neljään (nelonen sille elokuvalle, jonka haluaa nähdä mieluiten ja ykkönen vähiten innostavalle). Alla äänestyksen tulokset!


Argo ja Puhallus voittivat tasapistein 13. Django ihan hyvänä kolmosena ja Robert Rodriguezin meksiko-elokuva peränpitäjänä. 




Tarjoiluina oli erilaisia dipattavia juttuja vihanneksista lihapulliin. Dippitarjottimet ovat huippuja. Helppo toteuttaa, kiva tehdä porukalla ja jokainen saa ottaa mitä haluaa sen verran kuin haluaa. Leftoverit on helppo laittaa pakasterasioissa jääkaappiin ja käyttää aamulla voileivän päällisinä. 


Argon (Argo, 2012) olin nähnyt jo aiemmin, mutta se ei haitannut ollenkaan, sillä pidän siitä kovasti. Ben Affleckin ohjaamassa jännärissä yhdistyvät onnistuneesti hermoja raastava jännitys, huumori, elokuvanteon kuriositeetit ja historialliset tositapahtumat. Elokuva pitää otteessaan viimeisiin minuutteihin asti. Ainoa asia, joka minua Argossa häiritsee, on se, miten yksinkertaistaen se kuvaa Lähi-itää ja Iranin kansalaisia. Annettakoon se kuitenkin tällä kertaa anteeksi, sillä tarvitseehan panttivankijännäri kunnollisen kahtiajaon. 

George Roy Hillin ohjaama Puhallus (The Sting, 1973) oli minulle uusi tuttavuus. Olin toki kuullut elokuvasta aiemmin, mutten nähnyt sitä. Puhalluksessa Robert Redfordin näyttelemä Johnny Hooker haluaa kostaa kollegansa kuoleman huijaamalla syylliseltä suuren summan rahaa. Tässä häntä auttaa huijarimestari Henry Gondorff (Paul Newman). Elokuvassa on tiivis 30-luvun tunnelma ja musiikit toimivat erityisen hyvin. Newmanin karisma ja Redfordin veijarimaisuus kantavat tarinaa ja puvustus tukee autenttista 30-luvun fiilistä. Tarina avautuu pikkuhiljaa tarkan ja älykkään dialogin kautta. Draaman kaari toi mieleeni Tomas Alfredsonin elokuvan Pappi lukkari talonpoika vakooja (Tinker Tailor Soldier Spy, 2011). Nämä molemmat elokuvat tuntuvat paikoitellen junnaavan paikoillaan hitaan kerronnan takia. Puhallus on kuitenkin tunnelmaltaan mukaansatempaava ja episodinen rakenne saa katsojan pysymään aktiivisena. 


Sellainen leffailta tällä kertaa, mitä elokuvia te olette katsoneet lähiaikoina? 

-Katja



tiistai 17. joulukuuta 2013

Maanantaipäivän Twin Peaksit

Olemme ystäväni kanssa koko syksyn ajan katsoneet Twin Peaksia. Tästä kaikki alkoi ja nyt olemme jaksossa 21. Kahdeksan jaksoa vielä jäljellä! 


Sarja on jo edennyt siihen vaiheeseen, että Laura Palmerin murha on selvitetty ja uudet ongelmat vaivaavat agentti Cooperia ja hänen tovereitaan. Tarinaan tulee jatkuvasti uusia hahmoja ja alan epäillä selviävätkö mysteerit koskaan. Olen kuullut pelottavaa huhua, että sarja jää täysin kesken. Onneksi katsomme sarjaa ystäväni kanssa, joten voimme yhdessä sitten kirota loppuratkaisua. 



Uusista juonenkäänteistä huolimatta Twin Peaks on silti äärettömän koukuttavaa katsottavaa. Vaikka Laura Palmer on jo unohdettu, onnistuu sarja silti pitämään otteessaan. Yleensä katsomme kaksi jaksoa putkeen, mutta eilen oli pakko katsoa kolme, sillä toisen jakson cliffhanger oli niin jännittävä.


Laitan tähän loppuun vielä kaksi kuvaa ystäväni ihanasta asunnosta. Katsomismiljöön tunnelmat kohdillaan. 



-Katja

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Aamiaista lempimukini kanssa

Nyt on aika päättää pieni blogihiljaisuus, sillä kouluhommat alkavat olla aika lailla kasassa ja joululoma on saapunut. Tai no opiskelujoululoma, töitä tietysti on aina.

Palataanpa rytmiin tällä tavalla keveästi aamiaiskuvilla.



Ruisleivät ja jogurtti ovat puuron lisäksi tavallisin aamiaisvalintani. Aamupala on lempiateriani. Joskus naurattaa, kun pöydässä on teekuppi, vesilasi, mehulasi, jogurttilautanen, leipälautanen, hedelmiä ja mahdollisesti vielä muuta härpäkettä. Hyvä että sanomalehdelle edes löytyy tilaa, sen verran massiivinen on meikäläisen aamukattaus.


Nämä aamiaiskuvat ovat jo muutaman viikon vanhoja ja eräs asia on muuttunut radikaalisti. Kuvissa näkyvä jättikokoinen vaaleanvihreä teekuppini on hajonnut. Eräänä aamuna se päätti vuotaa vihreän teeni pisin keittiön pöytää. Ottanut ilmeisesti kolhua kuivauskaapissa. Minulla on muitakin kuppeja, mutta tämä oli erityisen mieluisa. Ties kuinka monet esseet, raportit ja luentopäiväkirjat on tämän kupin kanssa väsätty.


Ehkä tulen vielä löytämään uuden suosikkimukini, mutta tästedes tyydyn olemassaoleviin pieniin kuppeihin. Onneksi nekin ovat ihan kivoja. 

Tällaista elämää suurempaa teemukitarinaa tällä kertaa, ehkä seuraavaksi jotain vähän jännittävämpää. Kentis jouluelokuvafiilistelyjä? :) 

-Katja