sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Puhutaanko taas sunnuntaista?



 Sunnuntai on aihe, josta voisi kirjoittaa aina. Mielestäni sunnuntaihin kiteytyy onnellisen elämän opit. On tärkeää löytää nykyään niin hektisestä arjesta hetkiä, joihin ei sisälly kiirettä, stressiä tai suorittamista. Usein tällaisia hetkiä löytyy sunnuntaipäivistä.

Opiskelijana ja vuorotyöläisenä on pakko tietysti huomauttaa, että ei se sunnuntai nyt aina niin ihana ole. Myös sunnuntaina pitää usein opiskella ja paiskia töitä. Mutta onneksi opiskelijana sunnuntaita voi viettää esimerkiksi maanantaina. Yhtä hyvältä se kotibrunssi maistuu silloinkin. Ehkä sunnuntaita tulisikin ajatella konkreettisen päivän sijaan mielentilana. Hetkenä jolloin voi tehdä mitä tahansa tai ei mitään. 



Minulla oli kaksi viikkoa sitten aika täydellinen sunnuntai. Silloin minulla oli päällä nämä vaatteet. Tuohon sunnuntaihin sisältyi kotibrunssi pikkusiskon kanssa, monta jaksoa Himymiä, joogatunti, kotitekoista pizzaa ja leffan katselua poikaystävän kanssa. Okei, joogan ja pizzan valmistuksen välissä kului pari tuntia opiskelun ja Wordin parissa, mutta ei puhuta siitä. 

Tuo sunnuntai inpiroi minua listaamaan (listafriikki ilmoittautuu) kivoja asioita, joita tehdä sunnuntaina. Tai minä tahansa päivänä tietysti.



Kuinka viettää sunnuntai?

- Kirpparikierros
- Pitkä kävelylenkki luonnossa
- Disney-leffamaraton
- Leipominen (piparit ja joulutortut!)
- Kotibrunssi
- Ravintolabrunssi
- Jooga
- Jonkin tv-ohjelman katseluputki
- Lukeminen (Muumi-kirjat!)
- Kahvittelu/teehetki kavereiden kera
- Aikakauslehtien selailu
- Blogien lueskelu ajan kanssa
- Sohvalla loikoilu
- Lojuminen


Lopuksi haluan siteerata kappaletta, joka mielestäni onnistuu kiteyttämään sunnuntaifiiliksen loistavasti.

Nyt on hyvä.
Nyt ei sada.
Nyt on nukuttu ja koko päivä aikaa:

Tehdä mitä vaan tai jättää tekemättä.
Kuunnella musiikkia tai kadun ääntä.

Anna Puu / Hyvä hetki

Mitä te tykkäätte tehdä sunnuntaisin?

-Katja

tiistai 2. joulukuuta 2014

Helppo kuin sunnuntaiaamu


Boyfriend-farkut, luomupuuvillasta tehty T-paita, jättimäinen harmaa kaapuneuletakki, pitkä villahuivi ja pipo. Tästä mukavampaa ja rennompaa asukokonaisuutta saa hakea. Ja jos löytää, niin voi ilmoittaa mulle, haluan senkin käyttööni. Okei, legginssit ja megaiso collegepaita on kanssa aika mainio kombo. Ja ohuet löllöhousut ja toppi. Ja onepiece. Okei, pidän rennoista asukokonaisuuksista kaikkine muotoineen ja väreineen. 

Tässä asussa kävin reilu viikko sitten pikkusiskoni uudessa asunnossa sunnuntaivierailulla. Teimme kotibrunssia ja katsoimme kolme jaksoa How I Met Your Motheria (aka himymiä). Ah mikä sunnuntai. 





Iloista joulukuuta kaikille, yrittäkäämme löytää jokaisesta päivästä pieni sunnuntaifiilis. Paitsi ei sitä sunnuntaifiilistä, kun olet töissä. Tai no silloin saa tuplapalkan, niin on sekin ihan kiva fiilis. 

-Katja

perjantai 28. marraskuuta 2014

#tahdonaina

Tänään on tärkeä päivä Suomen historialle. Meillä on mahdollisuus ottaa askel eteenpäin historiassa ja ilmoittaa muulle maailmalle, että olemme tasa-arvoinen ja suvaitsevainen maa. Päätös asiasta on eduskunnan harteilla ja toivon koko sydämestäni, että kansamme edustajat äänestävät rakkauden puolesta.


Seurasin eilen elämäni ensimmäistä kertaa täysistuntoa. Oli kummallista miten niinkin kuiva tilaisuus kuin eduskunnan täysistunto voi samaan aikaan herättäää syvää liikutusta ja äärimmäistä turhautumista. Puheenvuoroillaan minut vakuutti erityisesti Ville Niinistö, Silvia Modig, Pekka Haavisto, Oras Tynkkynen, Lasse Männistö, Jaana Pelkonen ja Jani Toivola.

Vastustuspuheenvuorot sen sijaan... Onkohan eduskunnassa mainittu sanoja Raamattu, biologia ja luonnollisuus koskaan näin monesti yhden illan aikana. Tuntui absurdilta, miten jotkut perustelivat kantaansa Jumalan sanalla, vaikka sillä ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa valtion saleihin. Erityispropsit menee Pekka Haavistolle, joka tyynesti kunnteli vierustoverinsa paasausta siitä, miten tarvitaan herran armahdusta meille, jos menemme mukaan tällaiseen villitykseen. Lisää argumentointeja puolesta ja vastaan voi lukea täältä.


Villitys? Yhteiskuntakokeilu? Mediarummutus? Tuntuu että vastustajat yrittävät luoda tahdon2013-kampanjasta jonkinlaisen radikaalin ja propagandistisen ääri-ilmiön, vaikka kyseessä on puhtaasti demokraattinen ja ihmisoikeuksia ajava kampanja. Vuoden viestintätekonakin palkittu tahdon2013 on uskomaton osoitus kansan aktiivisuudesta ja halusta vaikuttaa asioihin. Yli 166 000 allekirjoitusta kansalaisaloitteeseen, erilaiset flash mob-tapahtumat, yrityksille ja järjestöille suunnattu #metahdomme-sivu (joka on jopa kaatunut pariin otteeseen suosion takia) ja tällä hetkellä sosiaalista mediaa koristavat tahdon-profiilikuvat. 


Teen itse parhaillaan graduani siitä (oikeastaan minun pitäisi tehdä sitä nimenomaan parhaillaan, mutta tämä on tällä hetkellä tärkeämpää), miten verkossa leviävä kampanja haastaa perinteisten media-alustojen valtaa ja antaa kansalle äänen ja ennen kaikkea mahdollisuuden käyttää sitä. Mielestäni tämä on demokraattisen yhteiskunnan ja informaatioteknologian huippusaavutus, jota ei voi vähätellä käyttäen sanaa mediarummutus. 


Kansanedustajat, älkää peljätkö (pakollinen Raamattu-sitaatti, en voinut vastustaa). Olkaa avoimia ja inhimillisiä. Olkaa rakkauden puolella. 

- Katja

lauantai 15. marraskuuta 2014

Joulutunnelmaa kotona

Kai nyt saa jo virallisesti fiilistellä joulua? JOO! 





*Olen syönyt paljon klementiinejä*

*Sain siskolta jouluisen pöytäliinan*

*Olen polttanut punaisia kynttilöitä*

*Olen fiilistellyt lasipurkissa olevaa valopallosarjaa* 

*Ostin viidellä eurolla vaaleanpunaisen pehmohupparin*

*Sain äidiltä perinteisen partiolaisten adventtikalenterin*




Miten siellä ruudun toisella puolella ollaan luotu joulutunnelmaa? Vai onko vielä liian aikaista? 

-Katja

torstai 6. marraskuuta 2014

Tee ei ole vain juoma

Nonnih, nyt on sitä loskaa. Ensilumi oli kaunis ja innostava, mutta sitä seuraava vesiloskamössö ei niinkään. Mutta onneksi tähän epäonnekkaaseen tilanteeseen löytyy ratkaisu. Ei, en ole varannut äkkilähtöä etelään (mikä sekin tietysti aika toimiva vaihtoehto), vaan ihan pelkkä kupillinen teetä on auttanut vaivaan. 


Tänään minulla oli pitkästä aikaa luento niinkin myöhään kuin neljästä kuuteen. Oli absurdia tulla ulos luentosalista ja huomata, että ulkona on aivan pimeää. Tarposin reippaana vesisateessa ja loskassa kotia kohti. Onneksi minulla oli hupullinen takki, jonka napitin nenääni asti. Sää on pukeutumiskysymys, vaikka sitä usein epäileekin vahvasti. Kotona keitin kupin teetä ja unohdin samantien, että sellainen asia kuin kaamos on edes olemassa. 


Olen ollut teen ystävä jo pitkään, mutta vasta lähiaikoina olen ymmärtänyt ettei se ole pelkästään juoma. Voidaan puhua enemmänkin mielentilasta. On vaikea keksiä tilannetta, jota kuppi teetä parantaisi. Esseen kirjoitusurakka, raskas työpäivä tai kahdelle sivulle levinnyt to-do-lista. Mene keittiöön, laita vedenkeitin päälle ja ota rennosti. Teepaussi voi kestää vain viisikin minuuttia (riippuen kuinka kuumaa juomaa suusi kestää), mutta sen virkistävä voima on paljon pidempi.  


Tee on myös oiva ratkaisu makeannälkään. Monesti kun minun on alkanut tehdä mieli karkkia tai suklaata, olenkin keittänyt teetä ja huomannut, että se mitä kroppa ja mieli oikeasti kaipasi, olikin vain pieni rauhoittumisen ja nautinnon hetki. Lisäksi tee on mitä mainioin juoma ystävän kanssa nautittavaksi. Kutsu kaveri kylään ja keitä kupilliset kuumaa. Lämpimän juoman ääressä on ihana jutella ystävän kanssa. Siinä mieli ja kroppa rentoutuvat ihan tajuamatta. 


Lisäksi tee on edullista! Tarvitset vain teepusseja ja vettä. Ps. Muistathan keittää vettä vain tarvittavan määrän, näin säästät energiaa! 

Näin, teen ylistyspuhe päättyy tähän. Toivotan mukavaa torstai-iltaa ja jatkan Sadepäivän ilo-teeni litkimistä.

-Katja

tiistai 4. marraskuuta 2014

Epäonnistunut lihaton lokakuu


Marraskuu on alkanut, mikä tarkoittaa lihattoman lokakuun päättymistä. Toivoisin että voisin kirjoittaa tänne, miten antoisa ja nautinnollinen kuukausi tämä on ollut, ja miten olen nauttinut löytäessäni uusia reseptejä ja makumaailmoja. Mutta ei, se oli viime vuonna se.

Niille jotka eivät tähän someilmiöön ole törmänneet, niin sanottakoon lyhyesti, että lihaton lokakuu on siis Docventures-televisio-ohjelman myötä alkanut aktivismi, jossa haastetaan ihmiset olemaan lokakuu ilman liharuokia. Aloite tuli viime vuoden Docventures-kaudella Luonto-Liiton toiminnanjohtajalta Leo Straniukselta ja lähti hyvällä tavalla käsistä. Tempaus oli niin suosittu, että Docventuresin luojat Riku Rantala ja Tunna Milonoff päättivät haastaa ihmiset lihattomuuteen myös tänä vuonna. 

Viime vuonna lihaton lokakuuni sujui mainiosti, fiiliksiä voi lukea täältä, täältä ja täältä. Tänä vuonna ei mennyt ihan niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä.


Kuukausi lähti hyvin käyntiin, söin syyskuun viimeisenä päivänä viimeiset lihapullat pois jääkaapista. Ekoina viikkoina söin muun muassa soijamakaronilaatikkoa, kasvissosekeittoa, cous cous-salaattia ja erilaisia munakkaita. 


Sitten menin eräisiin juhliin, joissa oli tarjolla lasagnea. En edes ajatellut asiaa, vaan söin sitä iloisesti vanhasta tottumuksesta. Sinänsä onneksi söin, oli meinaa älyttömän herkullista. Vasta seuraavana aamuna tajusin, että hups. Tässä kohtaa tein päätöksen, että voin syödä lihaa juhlissa tai muissa vastaavissa tilanteissa, joissa ruoka on jo tarjolla. 

Sitten menin mamman syntymäpäivälounaalle. Mamma oli tehnyt lihapullia. Noh, ei niitä mamman lihapullia nyt niin usein saa, että niistä olisi voinut kieltäytyä. Ja sitten menin sitseille, joihin olin ilmoittautunut jo syyskuussa ja tietämättömänä valinnut vaihtoehdoksi liharuoan. Enkä halunnut aiheuttaa vaivaa aloittamalla vaihto-operaatiota.


Nooh, sitten menin Helsinkiin siskoni kihlajaisiin. Teimme ennen itse juhlia ruokatarjoiluita ja siskoni ilahdutti meitä pikku apulaisia hakemalla alakerran pizzeriasta salamipizzat. Vatsaan meni. Nappasin vahingossa myös cocktail-tikkujen teossa pari nakkipalaa suuhuni. Hups taas. 

Tässä kohtaa homma oli jo vähän riistäytynyt käsistä, mutta laskin edelleen koko kihlajaispäivän juhlatilanteeksi, jossa voin syödä lihaa. Ja ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että söin liharuokia myös itse kihlajaisjuhlissa.


Palattuamme kotiin Helsingistä kihlajaisvietosta oli lokakuuta jäljellä viisi päivää. Ja piti keksiä mitä teemme ruoaksi. Tuossa kohtaa tunsin itseni äärimmäisen tekopyhäksi ja rasittavaksi, sillä tiesin ettei tämä lihaton ruokavalio ole erityisesti poikaystäväni mieleen. Olin syönyt lihaa jo niin monesti ja olin jo salaa mielessäni ajatellut miten haen marraskuun ensimmäisenä päivänä juustohampurilaisen. 

Ei, eihän sen näin pitäisi mennä. Lihattoman lokakuun on tarkoitus herätellä meitä tutustumaan ja tiedostamaan omia ruokatottumuksiamme. Ja mahdollisesti tuottaa pidemmän tähtäimen muutoksia. Ei ole tarkoitus kärvistellä yhtä kuukautta ja sitten vetää marraskuussa kahta kauheammin nautaa ja porsasta. Viime vuonna olin innoissani lihattoman lokakuun tuomista ahaa-elämyksistä, tänä vuonna sen sijaan koin olevani yksinkertaisesti tekopyhä. 

No, me teimme sitten italianpataa. Puolustukseksi voin sanoa, että oli kotimaisesta lihasta ja söimme yhdestä satsista koko viikon, että ei siinä nyt määrällisesti mennyt lihaa kuin 80 grammaa per päivä. Ja meitä oli kaksi syöjää. 


Jep, eli epäonnistunut lihaton lokakuu takana. Tai no tietysti riippuen siitä, miten sen epäonnistumisen määrittelee. Söin selkeästi vähemmän lihaa kuin normaalisti ja opin jälleen tiedostamaan omaa käytöstäni. Tulen jatkossakin syömään jonkin verran lihaa, mutta tarkkaillen sen alkuperää ja laatua. 

Onhan tämä parempi kuin ei mitään. 

-Katja

maanantai 3. marraskuuta 2014

Marraskuun ensimmäinen



Marraskuun ensimmäinen päivä oli mahtava. Niin mahtava, että haluan jakaa sen kanssanne päivä kanssani-postauksessa. Haluan tehdä näitä jatkossa useamminkin, sain valtavasti inspiraatiota Si Moda-blogin tästä postauksesta.

Marraskuun eka oli pyhäinpäivä eli kaupat kiinni eli vapaapäivä. Päätin pyhittää päivän kaikelle epätehokkaalle ja mukavalle. 

Kömmin sängystä ylös siinä kymmenen maissa ja ensimmäisenä tietysti suunta kohti keittiötä. Valmistin itselleni herkullisen ja monipuolisen aamiaisen: voileipiä, paistettu muna, smoothieta, teetä ja mehua. Jääkaappiin oli onnekkaasti jäänyt paljon ruokatarpeita perjantain halloween-juhlista, joten aamiaisen sai aika mukavasti rääpittyä kasaan.



Väsäsin aamiaisen kylkeen pienen kynttiläasetelman. Haluaisin metallisen tarjottimen ja sen päälle valkoisia kynttilöitä. Tällaisia minulla ei kuitenkaan vielä ole, joten tällä kertaa mentiin olemassaolevilla kynttilöillä ja väärinpäin käännetyllä joulutarjottimella. 

Kynttilät, oma rauha ja Turun Sanomat. Näillä lähtee aika hyvin aamu käyntiin. 


Aamupalan jälkeen otin ekstrakupin teetä, laitoin villasukat ja kuuntelin sekalaislevyä, jossa on pelkästään James Bluntin ja Norah Jonesin biisejä. Parempaa pyhäinpäivän aamun tunnelmaa saa hakea. 




Olen jo pitkään halunnut katsella tanssiteemaisia elokuviani ja nyt päätinkin katsoa niitä oikeen urakalla. Katsoin leffoja ilmestymisjärjestyksessä, joten ensimmäisenä vuorossa oli kasariklassikko Flashdance. Huikea leffa. 

Tämän jälkeen Save the last dance ja sitten Honey. Olen nähnyt nämä leffat niin monta kertaa, etten edes muista. Honey-dvd olikin jo sen verran naarmuinen, ettei se meinannut edes lähteä pyörimään! Voi mitä kauhun hetkiä. Honeyn lempparitanssikohtani on kokenut varmaankin niin paljon kelausta ja pausetuksia, että se pätki ja hyppäsi lopulta koko kohtauksen ohi. Nyyh. Pitää hankkia jostain uusi kopio tästä leffasta. 

Innostuin leffojen jälkeen kuuntelemaan niiden soundtrackejä ja jammailemaan ympäri kämppää. Step upia en ehtinyt katsoa, sillä lähdin viettämään iltaa ystäväni luo. 



Peilikuva ja tärähtänyt kuva. Laatua laatua. Mutta korvatkoon kuvien sisältö tällä kertaa niiden teknisen toteutuksen. Ilta oli mainio. Ystäviä, ruokaa ja musiikkia. 

Käppäillessäni jokirantaa kotiin päin, ajattelin että marraskuu on itse asiassa aika kiva. 

Translation: Last Saturday in pictures. Delicious breakfast, dance films and friends. Quite a good start to this month. 

-Katja

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Maksihameen korvaaja?




Jos pitäisi valita viime kesän käytetyin vaate, olisi se ehdottomasti musta maksihame. Maailman helpoin ja käytännöllisin vaate. Harmi vaan, että tilanne on tällä hetkellä toinen. Sateessa kastunut helma ei ole hyvä juttu. Puhumattakaan siitä loskasta, joka tuolla taivaalla odottelee iskuaan. 

En kuitenkaan halua kulkea farkku-univormussa koko talvea, joten päädyin kokeilemaan midi-mittaa. Pohkeen puoleenväliin yltävä mitta on vielä hieman vieras, olo on oudon tätimäinen. Toivotaan että kyseessä on vain tottumiskysymys, midihame olisi meinaa nerokas ratkaisu maksihameen jättämään tyhjiöön.

Tällä hetkellä olen käyttänyt tuota hametta (joka on itse asiassa kokomekko) muhkeiden neuleiden kanssa, onko teillä muita ideoita sen yhdistämiseen?




Translation: My favorite piece of clothing this summer was definitely a black maxi skirt. Can't even count how many times I've used it. But now the situation is a bit different with the rain and all. I still want to use skirts, so I tried a midi length one. Still feels a bit weird and auntie-like, but I hope that's only getting-to-know-one-another-phase. 

How would you style a midi skirt? I've used only chunky knits with it, and I'd like to try something else. Any ideas?

-Katja