lauantai 4. tammikuuta 2014

Pieni suklaapuoti - kirja vastaan elokuva

Pieni suklaapuoti (Chocolat 2000) on pitkään ollut yksi suosikkielokuvistani. Tykästyin siihen Johnny Depp-kaudellani ja katsoin sen monesti. Alekorista kerran tärppäsi ja löysin dvd:n itselleni. Nyt en kuitenkaan ollut katsonut sitä aikoihin ja muistikuvat leffasta olivat hämärtyneet.

Luin joulun alla Joanne Harrisin alkuperäisteoksen Chocolat. Kirja oli tunnelmallinen ja mukaansatempaava. Ihmiskuvaukset olivat osuvia ja tarina kulki jouhevasti eteenpäin vaihdellen Viannen ja kylän papin näkökulmien välillä. Saatuani kirjan päätökseen teki mieli katsoa elokuva heti perään. Mutta tämäpä oli hämmentävä kokemus. 

Varoitus! Tämä postaus saattaa sisältää joitain spoilereita, yritän kuitenkin olla paljastamatta tärkeitä käänteitä. 


On ymmärrettävää että ohjaajan on sovellettava alkuperäisteoksen piirteitä, jotta tarina saadaan sujuvasti siirrettyä valkokankaalle. Pienessä suklaapuodissa ohjaaja Lasse Hallström ja käsikirjoittaja Robert Nelson Jacobs ottavat kuitenkin mielestäni liikaa valtuuksia ja tarina muuttuu aivan toisenlaiseksi. 

Kirjan mystinen tunnelma ei ole läsnä elokuvassa, vaan leffassa fiilis on enemmänkin pehmoisen herkkä. Juliette Binochen näyttelemä Vianne Rocher kuvataan pehmoiseksi, äkkipikaiseksi ja haavoittuvaksi. Kirjassa Vianne sen sijaan on särmikäs, salaperäinen ja hallittu. Viannen ajatusmaailmaa kuvaavat kohdat ovat kirjan sydän, mutta elokuva ei tuo näitä mietteitä esille.   


Tunnelman muokkaamisen lisäksi elokuvassa esitetään moni asia aivan väärin! Mukaan tuodaan hahmoja, jotka eivät tarinaan kuulu, kun taas kirjan hahmot ovat yllättäen elokuvassa kuolleita. Elokuvassa on monta romanssia, jotka ovat täysin kirjasta irrallisia. Jopa Juliette Binochen ja Johnny Deppin välinen suhde kuvataan täysin erilaisena kuin mitä se on kirjassa. 

Elokuvassa oli monia yksittäisiä kohtauksia, jotka poikkesivat kirjasta. Elokuvassa Vianne kantaa äitinsä tuhkia aarteen tavoin mukanaan, kun taas kirjassa ne on jo aikoja sitten ripolteltu tuulen vietäviksi. Myös tarina Viannen äidistä on täysin vääristynyt ja harhaanjohtava. Kuten myös tarinan viimeiset käänteet ja loppuratkaisu. Olin kovin ärtynyt katsoessani elokuvaa, sillä siitä oltiin poistettu monet olennaiset juonenkäänteet ja näiden tilalle tuotu melko mitäänsanomattomia tapahtumia. 


Yksi mielenkiintoisin (ja typerin) muutos kirjasta elokuvaan, oli mielestäni se miten "pääpahiksen" rooli oltiin vaihdettu. Kirjassa Viannen vihollisena toimii kylän tiukka ja kurinalainen pappi. Tarina kerrotaan osaksi hänen näkökulmastaan. Elokuvassa ilkeä tyyppi on kylän pormestari, joka käskyttää pappia ja puuttuu tämän saarnojen sisältöön. Loppujen lopuksi pappi onkin se hyvä tyyppi. Olisiko papin pahuus ollut liikaa tälle romanttiselle komedialle? Interesting. 

Haluaisin että tästä kirjasta tehtäisi uusi versio, joka antaisi kunniaa alkuperäisteokselle. Lasse Hallströmin hyvänmielen romkom ei sitä mielestäni tee. 

Tähän loppui tämä turhautumispaasaus, kivaa viikonloppua tyypit!

-Katja





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti