torstai 30. tammikuuta 2014

Neonkeltaista ja tekonahkaa

Tässä muutama asukuva viime viikonlopulta. Päälläni olevat vaatteet olenkin jo esitellyt tässä postauksessa, nyt ne ovat päässeet ihan päälle asti.





Helsinki-reissu oli kyllä blogin kannalta kätevä, sillä minulla on muutamaan postaukseen vielä kuvia ja paljon kerrottavaa. Seuraava postaus on varmasti monisanaisempi kuin tämä, sillä siinä kerron käynnistämme leffateatteri Orionissa!

-Katja

maanantai 27. tammikuuta 2014

Kävin Helsingissä syömässä

Viime viikonloppuna minulla ei ollut töitä. Ei perjantaina, ei lauantaina eikä sunnuntaina. Tämä on sen verran harvinaista herkkua, että päätin lähteä Helsinkiin. Takana on erittäin tapahtumarikas ja mukava viikonloppu, josta riittää paljon kerrottavaa (=kuvia). Ensin on tietysti tärkeää puhua ruoasta.

Perjantaina menimme Meche-nimiseen ravintolaan syömään. Paikka oli todella viihtyisä ja tunnelmallinen. Ruoka oli erinomaista ja palvelu hyvää, vaikkakin paikoitellen hieman hidasta.





Minä tilasin kaksi annosta, alkuruokia suositeltiin otettavaksi muutama samanaikaisesti, mikäli halusi nauttia ne pääruokana. 

Ensimmäinen annos oli savuinen tomaattikeitto viikunalla ja vuohenjuustolla.


Toinen annos oli lohi-chevice ravuilla, suippopaprikoilla ja avokadotahnalla. Plussaa tyylikkäästä esillepanosta.


Seuralaisteni annokset pitivät sisällään vasikanposkea ja punakampelaa (ei samassa annoksessa), herkullisia kuulemma nämäkin annokset.



Aamupalalla palattiin arkisempaan linjaan: viilistä, ruisleipää ja mehua. Palapelin kera.




Aamupala numero kaksi nautittiin Siltasessa. Pakko mainita, että tuo Hesarin tabloidikoko on erittäin näppärä, mahtui hyvin kolme ihmistä lukemaan omia osioitaan yhden pöydän ääressä.


Aamiaisannokseni sisälsi vaikka mitä. Toastia, pinaattia, kananmunaa, kirsikkatomaatteja, kinkkua, croisantin, hedelmiä ja juustoa. Maistoin ensimmäistä kertaa hunajamelonia, se oli hyvää! 


Lauantai-iltana tehtiin itse kolmen ruokalajin illallinen. Jokainen oli vastuussa yhdestä osa-alueesta, minulla alkuruoka, Lotella pääruoka ja Sonjalla jälkiruoka. Minä tein bataattisosekeittoa ja koristeeksi laitoin vähän basilikaa.



Pääruoaksi oli yrteillä täytettyä ankkaa ja valkosipuliperunoita. Mmm, olen viimeksi syönyt ankkaa noin kolme vuotta sitten Pariisissa, oli yhtä hyvää kuin muistelinkin. 


Ompelutarvikkeet ovat monipuolisia. 


Modernin kerrostaloasunnon takka. 



Jälkiruoaksi oli pannacottaa lakkahillolla. Herkullinen ja kevyt jälkiruoka oli oikein sopiva päätös aterialle.


Tein minä muutakin Helsingissä kuin söin. Lisää Helsinki-postauksia tulossa piakkoin!

ps. tein sivupalkkiin oman Helsinki-tunnisteen!

-Katja

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Vuoden 2013 paras elokuva - katsaus Oscar-ehdokkaisiin

Viime torstaina julkaistiin tämän vuoden Oscar-ehdokkaat. Ehdokaslistat mukailivat pitkälti ennakko-odotuksia, joten yllätyksiä tuli aika vähän. 

Parhaan elokuvan tittelistä kilpailee yhdeksän elokuvaa. 
Huom! Kaikki postauksessa käytetyt kuvat ovat lainattu imdb:n sivuilta.

1. American Hustle

David O. Russellin ohjaamassa elokuvassa kaksi pikkuhuijaria (Christian Bale ja Amy Adams) lyöttäytyvät yhteen FBI-agentin kanssa toteuttaakseen suuremman huijausoperaation, jonka kohteena on merkittäviä poliitikkoja. American Hustlen tarina vaikuttaa jännittävältä ja näyttelijäkaarti lupaavalta. Toisaalta, monta tähtinäyttelijää saattaa myös tarkoittaa sitä, että elokuva ei ole kummoinen, sillä sen ei tarvitse olla. David O. Russellin aikaisemmat elokuvat ovat kuitenkin sen verran laadukkaita, että uskon myös American Hustlen olevan onnistunut. Ikävää että American Hustle saa Suomessa ensi-iltansa vasta 7.3, kun Oscarit jaetaan jo 2.3.


2. Captain Phillips

Kapteeni Phillipsin (Tom Hanks) laivaan hyökkää joukko somalimerirosvoja, ja kapteenin on tehtävä kaikkensa selvitäkseen miehistönsä kanssa hengissä. Suljetun tilan trillerit ovat usein mieleeni ja kun tarinaa kantaa Tom Hanks, uskon että jälki on hienoa. Elokuva on tullut ensi-iltaan jo viime vuoden lokakuussa, pääkaupunkiseudulla on vielä muutamia näytöksiä, muttei Turussa. 


3. Dallas Buyers Club

Kun Ron Woodroofille (Matthew McConaughey) diagnosoidaan HIV, alkaa hän tehdä töitä sen eteen, että HIV-potilaat saavat tarvitsemansa hoidon. Tämän taistelun myötä homofoobinen Ron löytää odottamattoman yhteyden saman diagnoosin kanssa taistelevien homomiesten kanssa. McConaugheyn lisäksi elokuvassa nähdään Jennifer Garner ja Jared Leto. Uskon että tämä tositapahtumista inspiraatiota saanut elokuva onnistuu viihdyttämään ja samalla herättämään ajatuksia vakavasta aiheesta. Ensi-iltaan se tulee ensi viikon keskiviikkona, juuri sopivasti!


4. Gravity

Noviisiastronautti Ryan Stone (Sandra Bullock) joutuu vanhemman kollegansa kanssa onnettomuuteen, joka jättää heidät leijailemaan irrallisina avaruuteen. Heidän täytyy tehdä kaikkensa, jotta pääsisivät joskus takaisin maan pinnalle. Pelkäsinkin että tämä elokuva on taistelemassa parhaan elokuvan pystistä. Olen vältellyt Gravityä koko syksyn, sillä jo sen traileri ahdistaa minua suunnattomasti. Kaikki äärettömyyteen liittyvät asiat, kuten avaruus ja valtameri, pelottavat minua, eikä 3D-teknologia varmasti helpota asiaa. Noh, ehkä tämä ehdokkuus on merkki siitä, että minun on ryhdistäydyttävä ja mentävä katsomaan Gravity. 


5. Her

Tulevaisuuteen sijoittuvassa elokuvassa yksinäinen kirjailija Theodore Twombly (Joaquin Phoenix) löytää rakkauden - tietokonejärjestelmän tekoäly-Samanthan kanssa. Luin juuri suosikkibloggaajani arvostelun tästä elokuvasta ja kiinnostuin kovasti. Tarinat jotka käsittelevät ihmisen ja koneen suhdetta ovat kiinnostavia ja pelottavan ajankohtaisia. Luulen että Her tulee olemaan yksi tämän gaalakauden suosikkejani. Ensi-iltaan se tulee 7.2.


6. Nebraska

Ikääntyvä viinaan menevä Woody (Bruce Dern) matkaa poikansa kanssa Montanasta Nebraskaan hakemaan miljoonan dollarin palkintoa, jonka hän uskoo voittaneensa. Matkan varrella parivaljakko muistelee Woodyn nuoruutta. En ollut kuullut tästä elokuvasta ennen ehdokaslistaa, ja se ei sano minulle paljoa. Juonesta tulee mieleen David Lynchin The Straight Story, josta olen kirjoittanut täällä. Pidän road trip-rakenteesta, toivottavasti se toimii myös tässä. Alexander Paynen aiempi The Descendants oli toimiva, odotukset siis hyvät. En löytänyt mitään infoa elokuvasta Finnkinon sivuilta, joten Nebraskan näkeminen ennen gaalaa näyttää epävarmalta.


7. Philomena

Irlantilaisnainen Philomena Lee (Judi Dench) matkaa Yhdysvaltoihin etsimään poikaansa, jonka joutui antamaan adoptioon tämän syntyessä. Matkaseurana hänellä on poliittinen toimittaja, joka kirjoittaa etsinnästä tarinaa. Tarina perustuu tositapahtumiin, mikä antaa aina elokuvalle erityisarvokkuutta. Uskon Philomenan olevan lämminhenkinen ja sympaattinen. Ensi-iltaan se tulee 31.1, nähtävien listalla siis.


8. 12 Years A Slave

Solomon Northup (Chiwetel Ejiofor) on tavallista elämää New Yorkissa viettävä perheellinen mies, joka joutuu petoksen kohteeksi, jonka seurauksena hänet myydään orjaksi. Solomon joutuu kokemaan väkivaltaa ja alemmuutta yrittäen samalla pitää kiinni toivosta, että hän saisi joskus vapautensa takaisin. Pudotus vapaan kansalaisen asemasta orjuuteen on näkökulma, jota ei ole vielä elokuvissa loppuunkaluttu. Odotukset ovat korkealla ja onneksi 12 Years A Slave tulee ensi-iltaan jo ensi viikon perjantaina eli 24.1. 


9. The Wolf of Wall Street

The Wolf of Wall Street kertoo Jordan Belfortin (Leonardo DiCaprio) noususta varakkaaksi pörssimeklariksi. Menestys tuo mukanaan myös korruptiota, rikollisuutta ja huumeita. Martin Scorsesen ja DiCaprion yhteistyöt ovat olleet laadukkaita, enkä usko The Wolf of Wall Streetin poikkeavan linjasta. Kolmen tunnin kesto epäilyttää hieman, mutta tuomio tulee vasta katsomiskokemuksen jälkeen. Ja sehän voi olla koska tahansa, sillä Wolf pyörii jo teattereissa.

Siinäpä tämän vuoden parhaan elokuvan ehdokkaat. Löytyykö joukosta jo suosikkeja vai onko suurin osa vielä minun laillani näkemättä?

-Katja

perjantai 17. tammikuuta 2014

Kotibrunssi kunniaan

Teimme viime sunnuntaina ystäväni kanssa Twin Peaks-katsomoomme kotibrunssin. Ajattelin jakaa täällä muutaman valokuvan tuosta herkullisesta ateriasta ja samalla pohtia mitä etuja kotibrunssilla on ravintolassa syötyyn verrattuna.


Kotibrunssi on edullinen ja koska ylijääneitä aineksia voi käyttää myöhempiinkin ruokiin, ei tule maksettua "turhasta".  


Ruokaa ei tarvitse jonottaa! Eikä ole myöskään vessajonoa!


Kotibrunssille saa valita juuri haluamansa ainesosat. Laatu ja monipuolisuus eivät välttämättä yllä ravintolatasolle, mutta hyvää on joka tapauksessa.


Seura on aina mieluisaa, eikä tarvitse huolehtia uteliaista tai äänekkäistä naapuripöydän ruokailijoista.


Yhdessä "kokkaaminen" on mukavaa.


Brunssin ohella voi tehdä vaikka mitä kivaa, kuten katsoa Twin Peaksia!

Tuleeko teille mieleen lisää kotibrunssin etuja? 

-Katja

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Alennusmyyntien saalis

En erityisemmin pidä alennusmyynneistä. Tietysti on mukavaa kun saa ostettua tuotteita edullisesti, mutta usein alerekeistä kiikuttaa kassalle tuotteita, joita ei oikeasti tarvitse. Lisäksi ruuhkassa shoppailu on inhottavaa ja stressaavaa. Maksan mieluummin hieman enemmän siitä, että saan tehdä ostokseni rauhallisessa mielentilassa.

Alennusmyyntien ensimmäiset päivät jätän suosiolla väliin, parempi odottaa tilanteen rauhoittumista. Viime viikolla uskaltauduin sekä Hansaan että Skanssiin. Ensisijaisina syinä oli ystävän ja siskon treffaaminen, mutta shoppailu sujui näppärästi siinä samassa. Tein mielestäni hyviä löytöjä, enkä hamstrannut liikaa.



Tämä laukku on ehkä hieman siinä järkevän ostoksen ja alepäähänpiston rajoilla, mutta tällä saan mukavan väripilkahduksen muutoin niin mustanpuhuviin juhla-asuihini. 


Harmaan kollarin löysin Selectedin miestenosastolta. Naisten collgepuserot ovat mielestäni aina jotenkin liian istuvia ja lyhyitä. Tämä 100% puuvillaa oleva pusakka tuntui päällä aivan ihanalta ja hinnaksi jäi alennuksien jälkeen 16€. 


Käytin lukioaikoina niin paljon eri värejä, että sain jonkinlaisen yliannostuksen niistä. Nykyään yritän aina olla järkevä ja ottaa tuotteesta mustan, harmaan tai valkoisen version, sillä niille löytyy kuitenkin enemmän käyttöä. Noh, tämänkaltaisen ajattelun myötä vaatekaapistani on tulossa tylsä. Värejä on todella vähän ja nyt on lähiaikoina ollut tosi värikäs fiilis. 

Ostin siis tämän keltaisen neuleen tuomaan väriä vaatehuoneeseni. Väri on enemmän neonkeltaiseen vivahtava kuin kuva antaa ymmärtää. Pidän neuleen mallista ja väristä kovasti ja se on ollut paljon useammin lähiaikoina päällä kuin ne mustat neuleet. Että se siitä monikäyttöisyys-teoriasta.


Tämä tekonahkahame oli normaalihintainen, mutta ihastuin siihen niin kovasti, ettei se haitannut. Näin hameen mallinuken päällä ja tuon kappaleen lisäksi niitä oli enää yksi - kokoa 34. Sain kiskottua mekon päälleni, mutta istuminen (ja hengittäminen) se päällä oli aika tuskallista. Turha toivo. Menimme siskoni kanssa kuitenkin kärkkymään mallinuken päällä ollutta yksilöä, ja kappas sehän oli 36! Tiedustelimme myyjältä josko hameen voisi laittaa minulle varaukseen, kun se otetaan nukelta pois. Mutta mikä sattuma, kyseinen myyjä oli somistustaitoinen ja otti hameen saman tien pois nukelta. Sitten minä menin hameen kanssa kassalle. Ja sen pituinen se.

-Katja

maanantai 13. tammikuuta 2014

Blogihistorian asukuvat yhdessä postauksessa

Vuodenvaihteen jälkeen blogeissa näkyy paljon asukuvakollaaseja, joissa muistellaan mennyttä vuotta. Itse en ole niin ahkera asukuvaaja, että vuodelta kertyisi niin paljon materiaalia, joten ajattelin kasata koko blogihistorian (noin puolitoista vuotta) asut yhteen postaukseen.

On mielenkiintoista nähdä näin paljon omia kuvia peräkkäin aseteltuna. Jokseenkin narsistista, mutta samalla kiintoisaa. Omaa tyyliä on vaikea määritellä tietoisesti, joten tämä postaus on näppärä muistutus siitä, että mitä on tykännyt ja tykkää edelleen laittaa ylleen.




























Omia suosikkeja ovat varmaankin 1, 20 ja 23. Olisi huippua jos tekin laittaisitte kommenttiboksiin oman suosikkinne jos sellainen löytyy! :)

-Katja