sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Sinisen paluu

En ole aikoihin pitänyt sinisestä väristä. Lapsena kyseinen väri oli suosikkini ja innostuin sen kanssa vähän liikaa. Kaikki oli sinistä: vaatteet, sänky, valokuvakehykset, lamppu ja lempinalle. Kai siihen tuli jokin yliannostus, ja kun muutin 18-vuotiaana pois kotoa, karsinkin huolellisesti muuttolaatikoista kaiken sinisävyisen.





Nyt sininen on kuitenkin tehnyt comebackin. Ei vielä sisustukseen, mutta vaatekaappiini. Aivan yllättäen huomaan tarraavani vaatekaupoissa kiinni kaikkeen sinisävyiseen. Todennäköisesti mielenkiintoiset blogit ja upeat instagram-tilit ovat syövyttäneet aivojani. Ja kaipa se vaatekaupassa työskentely on myös saanut minut näkemään sinisen uudessa valossa.



Näissä kuvissa esiintyvän sinisen mekon ostin töistä sen mennessä alennusmyynteihin. Olin katsellut sitä jo pitkään, mutta nyt pelko siitä, että joku muu vie mekon, sai minut toimimaan. Nyt on sinistä vaatekaapissa ja hyvä näin! Tämän mekon lisäksi kaappiin on löytänyt tiensä myös Cosin alennusmyynneistä ostamani sininen silkkitoppi. 

Sininen on siis virallisesti jälleen osa minua. Saa nähdä löytääkö toinen fobiavärini, kirkkaanpunainen, joskus takaisin luokseni. 

Onko siellä ruudun takana muita väriongelmaisia ihmisiä? Pidättekö te sinisestä?



Mekko / Gina Tricot
Kengät / Vagabond
Sukat / H&M?

-Katja

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Uutispuuroa Fuengirolassa

Oletteko kuulleet sellaisesta viestintäkonseptista kuin uutispuuro? En ollut minäkään ennen tämän kevään Fuengirolan reissuani. 

Kyseessä on siis Fuengirolan paikallisen Suomi-opiston järjestämä keskustelutilaisuus, jossa osallistujat katsovat yhdessä Yle aamun Jälkiviisaat, syövät puuroa ja juttelevat viikon aiheista. Paikalla on puheenjohtaja, joka alustaa ja ohjaa keskustelua. Muutoin sana on vapaa.


Osallistuin yhdelle uutispuurotunnille Fuengirolassa ollessani. Mielestäni tämä oli mielenkiintoinen ja kokemisen arvoinen konsepti. Kaikenlainen mediavälineiden ympärille rakentuva yhteisöllisyys on erittäin suotavaa. Fuengirolan uutispuurotunnilla paikalla olleet keskustelijat olivat arvoiltaan melko samanhenkisiä (wonder why?), joten mitään maailmaa mullistavaa väittelyä ei saatu tuolla kerralla aikaiseksi. Tästä huolimatta keskustelu oli monipuolista. Itse olin melko hiljaa ja toimin enemmänkin objektiivisena tarkkailijana. Isäni kertoi uutispuuroystävilleen minun opiskelevan alaa ja tekevän tutkimusta. Blogia vartenhan minä vain kuvailin, mutta tutkimustahan se tämäkin on. :) 


Mielestäni tämän kaltainen keskustelukonsepti on ideana mahtava ja helposti sovellettavissa erilaisille tahoille. Idea toimisi erinomaisesti esimerkiksi yläasteella ja lukioissa.  Kriittisen ajattelutavan lisäksi uutispuuro kehittäisi nuorten yleissivistystä ja kiinnostusta ajankohtaisiin aiheisiin. Tiedän, koulutunneilla järjestetyt juttutuokiot ovat aina äärimmäisen awkwardeja. Uutispuuro tarvinnee räätälöintiä. Nuorten versioon konseptista olisi hyvä liittää esimerkiksi Instagram, Twitter ja muut someseksikkäät foorumit. Vanhainkodissa tärkeää olisi toimiva äänentoisto ja maistuva kahvi. Ala-asteella tarvitaan liidut ja A3-arkkeja. Mitä muuta keksitään? 


Yhteisöllisyys on aina jees. Oli paikka, aika tai seurue mikä tahansa. Uutispuurotunti Fuengirolassa on konseptina melko hassu ja hupaisa, mutta sen takana piilee todella järkevä idea. Yhdessä meissä on voimaa.

Siispä. Katsokaa uutisia, jutelkaa aiheista kavereiden tai perheen kanssa, jakakaa somessa! Olkaa aktiviisia ja uteliaita!

Ja muistakaa että Sauli valvoo.


-Katja