keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Gyl Raum o ain Raum

Lähdimme eilen ystäväni Saran kanssa päiväreissulle Raumalle fiilistelemään kesää ja pitsiviikon tunnelmaa. Aamuysiltä lähti auto liikenteeseen Turusta ja pian saavuimmekin jo aurinkoiseen Vanhaan Raumaan. 





Vanhoja puutaloja, kotikutoisia koristeluja ja Kontumaista jokimaisemaa. Täällä kyllä silmä lepää. Pakko tykätä kaupungista, jossa kuvissa näkyvä pikkupuro nimetään joeksi.


Lounaalla kävimme suloisessa pienessä kiinalaisravintolassa. Oli pakko mennä testaamaan paikka jo noiden sisäänkäynnillä riippuvien ihanien värikkäiden lamppujen takia. Onneksi myös ruoka oli oikein maistuvaa. 





Voi pihakirpparit. Yksi siisteimmistä jutuista ikinä. Varsinkin tällaisessa kesäkaupungissa ja miljöössä kuin Rauma. Pihakirppareilla vallitsevasta tunnelmasta oli kyllä arka suomalaisuus kaukana. Sitä vaan paukattiin sisään toisten pihoille tutkimaan asukkaiden kaappien aarteita. Iloista kesäfiilistä riitti jokaisella pihalla. 

Paras oli pikkupoika, joka pihakirpparilta lähtiessään huikkasi vanhemmilleen, että tänne on tultava taas uudestaan, kun täältä saa niin kivoja juttuja.





Arvostin kovasti sitä, miten asukkaat olivat nähneet vaivaa vaatteiden ja muiden tuotteiden esillepanossa. Nämä kaksi edellistä kuvaa ovat samalta pihakirpparilta. Mitä värien, kuosien ja taustamateriaalien yhteensopivuutta. Miten nerokkaita ripustusratkaisuja. Vaatekaupanmyyjä sisälläni oli hyvin iloinen ja inspiroitunut.




Eräältä pihalta pääsi pieneen kotiseutumuseoon, josta löytyi mitä makeimpia vanhoja esineitä ja huonekaluja. Museoon ei maksanut mitään sisään eikä missään ollut aitoja, laseja tai älä koske-kylttejä. Aitoa fiilistä, peukut ylös.


Löysin yölampun kolmella eurolla! Tämän lisäksi ostin luomukaupasta hampunsiemenrouhetta, Aarikan ruskean raitapurkin ja siniset korvikset. 



Päivän päätteeksi istahdimme Rauman kanaalin rannalle juomaan Novelle Plus-juomia. 

Mutta eipä loppunut päivä vielä tähän! Illalla oli luvassa leffa Iso-Hannussa! Hurraa, olen jo pitkään odottanut pääseväni elokuviin tähän sympaattiseen teatteriin. Itsenäisen leffateatterin tunnelma on katoava luonnonvara, josta meidän täytyy pitää parempaa huolta. Finnkino on jees, mutta mikään ei voita pienempien leffateattereiden kotikutoista mutta samalla laadukasta fiilistä.

Menimme katsomaan Josh Boonen elokuvan Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars, 2014). Elokuva kertoo kahden syöpäsairaan nuoren rakkaustarinan. Tähtiin kirjoitettu virhe on kaunis tarina, joka on samalla hauska ja sarkastinen sekä äärettömän surullinen. En ole varmaan koskaan ollut elokuvissa, jossa näin moni katsoja on itkenyt ääneen - ja pitkään. Enkä usko että kyse olisi vain siitä, että raumalaiset leffakatsojat ovat erityisen herkkiä. :) Loppupuolella leffa alkoi hieman kärsiä epäuskottavista juonenkäänteistä ja turhista pyrkimyksistä tavoittaa siloiteltu ratkaisu, mutta kaiken kaikkiaan tarina oli virkistävän aito ja lämmin. Ja saa kyllä jenniferlawrencet ja kristenstewartit varoa, elokuvassa pääosaa näytellyt Shailene Woodley on aivan uskomattoman upea ja lahjakas. 

Jaahas katsoin juuri imdb:stä, että Shailene Woodley on minua puoli vuotta nuorempi. Sepä mukavaa. Tähän on hyvä lopettaa.


-Katja

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Ei kertakäyttövaatteille!

Olen jo aiemmin blogini puolella puhunut siitä, miten minua on lähiaikoina vaivannut materia-ahdistus. Erityisesti tämä materia-ahdistus on kohdistunut vaatteisiin, jotka muodostavat merkittävän osan kaikesta omistamastani tavarasta. Meillä oli kevään lopulla asunnossamme vesivahinko, kun naapurista valui vedet katon läpi myös meille. Oli todella lähellä ettei vaatehuoneemme (=vaatehuoneeni) kärsinyt vahinkoja. Olisi ollut aivan hirvittävää, mikäli kaikki vaatteeni olisivat olleet veden vallassa. Tuolloin tajusin konkreettisesti miten paljon ikäviä sitoumuksia ja pelkotiloja turha materia aiheuttaa. Miten tyhmää on stressata materian, ja varsinkin sellaisen materian kuin vaatteiden, puolesta. 


Olen historian saatossa sortunut jos jonkinlaisiin muotivillityksiin ja kiroankin välillä sitä, miten Instagram-tilit ja katumuotikuvat saavat minut haluamaan jatkuvasti uusia vaatteita. Onneksi olen lähiaikoina löytänyt hyviä blogeja ja instagram-tilejä, joissa esiintyvät asut ovat enemmän ajattomia kuin vallitsevien trendien huipulla. Lisäksi olen oppinut katsomaan kuvia inspiraation lähteinä, enkä enää kopioitavina kokonaisuuksina. 


 Ajaton on tyylikästä. Muoti kiertää kehää ja toistaa itseään. Trendikkäimmät löydöt voi oikeasti tehdä kirpputorilta. Tämän postauksen kuvat ovat blogissani esiintyneitä kirpparilöytöjä. Niitä löytyi hävettävän vähän, hushus minä. Olenkin tehnyt itselleni lupauksen etten osta heinäkuun aikana yhtäkään uutta vaatetta. Hirvittävää myöntää, että tämän onnistuminen olisi oikeasti aika iso saavutus. Nyt on viikko heinäkuuta takana ilman ostoksia. Ostosten sijaan pyrin löytämään vaatehuoneeni vanhoja yksilöitä uudelleen ja keksimään miten voisin niillä luoda muodikkaita asukokonaisuuksia. Ja tämä on itse asiassa aikas kivaa. 


Vaatteet ja muoti ovat mukavia asioita, vaikka niiden takaa löytyykin niin paljon pahaa. Onneksi vaatteita on mahdollista kuluttaa myös kestävästi ja hyvällä omallatunnolla. Uusien vaatteiden ostaminen on kivaa, en kiellä sitä ollenkaan. Mutta kaikkein parasta on se, jos uudesta vaatteesta tulee niin hyvä mieli, että se kestää pidempäänkin ja tulee esiin joka kerta kun puet kyseisen vaatteen päällesi. Näin minulle kävi kun ostin allaolevan collegepaidan suomalaisen vaatebrändin Juljan second hand-mallistosta. Joka kerta kun minulla on kollari päällä, tiedostan että tämän paidan takana on paljon hyviä asioita. Kierrätystä, tyyliä ja nuorta yrittäjyyttä. Se on aika hyvin yhdeltä paidalta.



Kivaa viikonalkua kaikille! Pysytään viisaina alennusmyynneissä!

-Katja

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Fiiliskuvia Wienistä

Viimeksi oli fiiliskuvia Fuengirolasta, nyt samainen setti Wienistä. Vaikkei alkuriimi olekaan yhtä naseva.

Vietin pari viikkoa sitten kesälomani ensimmäistä osaa ja matkasin ystäväni kanssa Itävallan ihastuttavaan pääkaupunkiin. Tässä muutamia kuvia matkamme varrelta.





















Auringonlaskuun on hyvä päättää. 

Nyt pitäisi vielä jaksaa vajaa kaksi viikkoa duunissa ja sitten edessä on kesäloma vol. 2 (kolme viikkoa!). 

-Katja