keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Maksihameen korvaaja?




Jos pitäisi valita viime kesän käytetyin vaate, olisi se ehdottomasti musta maksihame. Maailman helpoin ja käytännöllisin vaate. Harmi vaan, että tilanne on tällä hetkellä toinen. Sateessa kastunut helma ei ole hyvä juttu. Puhumattakaan siitä loskasta, joka tuolla taivaalla odottelee iskuaan. 

En kuitenkaan halua kulkea farkku-univormussa koko talvea, joten päädyin kokeilemaan midi-mittaa. Pohkeen puoleenväliin yltävä mitta on vielä hieman vieras, olo on oudon tätimäinen. Toivotaan että kyseessä on vain tottumiskysymys, midihame olisi meinaa nerokas ratkaisu maksihameen jättämään tyhjiöön.

Tällä hetkellä olen käyttänyt tuota hametta (joka on itse asiassa kokomekko) muhkeiden neuleiden kanssa, onko teillä muita ideoita sen yhdistämiseen?




Translation: My favorite piece of clothing this summer was definitely a black maxi skirt. Can't even count how many times I've used it. But now the situation is a bit different with the rain and all. I still want to use skirts, so I tried a midi length one. Still feels a bit weird and auntie-like, but I hope that's only getting-to-know-one-another-phase. 

How would you style a midi skirt? I've used only chunky knits with it, and I'd like to try something else. Any ideas?

-Katja

tiistai 21. lokakuuta 2014

Uusi brunssituttavuus - Anniskelukahvila Tiirikkala





Turussa on miellyttävän paljon brunssivaihtoehtoja ja mikä parasta, niitä tulee koko ajan lisää. Pari viikkoa sitten menimme ystäväni Katrin kanssa tutustumaan Anniskelukahvila Tiirikkalaan ja siellä tarjoiltavaan brunssilautaseen.

Alkuun on pakko ylistää Tiirikkalaa miljöönä. Tilassa on aiemmin toiminut sisustusliike Artek, joten puitteet miellyttävään tilaan olivat varmasti kohdillaan. En tosin käynyt Artekissa koskaan, joten en tiedä paljonko paikka on muuttunut kahvilan myötä.

Puulattioita, kattopaaluja, valoja, vinoja kattoja. Ah, tykkään. Paikka oli äärimmäisen kodikas, ainoastaan takkatuli puuttui. Paikalla ollut jazz-bändi lisäsi myös viihtyvyyttä.



Sitten asiaan, eli brunssiin. 

Tiirikkalassa homma toimii vähän eri tavalla verrattuna perinteisiin brunssipaikkoihin. Brunssiin kuuluu ainoastaan yksi lautanen, jonka henkilökunta kokoaa sinulle valmiiksi. Lautanen maksaa 12€ ja se sisältää muun muassa hedelmiä, vihanneksia, kahvin/teen, mehun, leipää, kroisantin, jälkiruoan yms. 

Brunssilautanen oli kivaa vaihtelua. Ei tarvinnut jonottaa, vaan sai rauhassa istuskella ja siemailla teetä ruokaa odotellessa. Ja ruoan saapumisessa ei kestänyt kauaa. Oli mukavaa, että annos oli valmiiksi nätisti aseteltu (ihan näin blogikuvauksenkin kannalta). Paremman näköinen annos kuin itse kasattu ruokakeko. 

Olen ehkä käynyt buffetbrunsseilla liian paljon, sillä miellän lievän (tai joskus vähän vähemmän lievän) ähkyn kuuluvan brunssin jälkeiseen olotilaan. Tiirikkalan brunssilautasesta tuli kyllä täyteen, mutta ehkä jotain pientä olisi vielä voinut napsia. Tai ehkä tämä on vain hyvä opetus, että ruokailun tarkoitus ei aina ole vetää sitä safkaa niin kauan kunnes pitää avata housunnappi. 

Brunssi oli oikein miellyttävä ja aion ehdottomasti mennä Tiirikkalaan uudestaankin. Voin jo kuvitella itseni siellä viileänä (okei, kylmänä) iltana nauttimassa glögiä ja kuuntelemassa livemusaa. Ensi kertaan Tiirikkala!


Translation: There's a new brunch in town! This little place called Tiirikkala serves brunch plates on Sundays. One plate was a nice change for buffet brunches, you didn't have to stay in lines and be afraid that someone will spill their coffee on your head. 

The place was extremely beautiful and cozy, I'm definitely going there again. Maybe with a warm cup of mulled wine. Till next time!

-Katja

torstai 16. lokakuuta 2014

Kynttilät aamiaispöydässä



Syksy on kynttiläfiilistelijöiden juhla-aikaa. Kaamoksen lähestyessä päivät tuntuvat välillä raskailta ja pitkiltä. Kun pääsee illalla kotiin, tuntee saavuttaneensa jotain todella suurta, vaikka takana olisikin vain normaali arkipäivä. Tässä tilanteessa teekuppi, lämmin viltti ja kynttilät kuulostavat aika perhanan hyvältä. 

Itse olen jo pidemmän aikaa ollut iltakynttilähifistelijä, mutta nyt olen sisällyttänyt nuo pienet valonlähteet myös aamurutiineihini. Ensimmäisen kerran kun sytyttelin kynttilöitä aamiaispöytään, sain kummaksuvan kommentin huushollin toiselta asukkaalta, että eihän nyt ole edes pimeää

No, ei tosiaan ollut pimeää. Mutta kynttilät tuovat muutakin kuin valoa. Niiden palaessa tunnelma on rauhallinen, seesteinen ja voimaannuttava. Koska kynttilöitä poltetaan yleensä illalla, liitetään ne usein rauhoittumiseen ja päivän päätökseen. Kun nämä tunteet siirtää aamuun, saa aivan uudenlaista energiaa ja hyvää fiilistä uuteen päivään. 







Translation: Candles are usually considered as an evening thing. There's nothing better than to cuddle up with a warm blanket and a huge cup of tea in candle light. 

I'm a big candle fan and now I've started to burn these babies also in the morning. The first time I put on candles in our breakfast table, I got a weird look from my boyfriend, "it's not even dark in here". Well, it sure wasn't, but I think candles do much more than just shine. Candles make you feel relaxed, calm and cozy. These are good feelings for hectic mornings, don't you think?

-Katja 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Onko aikaa animaatiolle?


Unohdan usein miten ihania animaatioelokuvat ovat.

Kun suunnitelmissa on katsoa elokuva, harvemmin edes muistaa animaatioiden olemassaoloa. Niiden ei usein nähdä saavuttavan samanlaisia meriittejä kuin näyteltyjen elokuvien. Ohjaajat jäävät helposti kubrikkien ja hitchkokkien varjoon, eikä Buzz Lightyearin heittäytymistä kehuta yhtä vuolaasti kuin esimerkiksi Leonardo DiCaprion.

Tämähän on aivan väärin, kun sitä oikein ajattelee. Animaattorit ovat uskomattoman lahjakasta jengiä, jotka pystyvät luomaan pahvilaatikollekin sielun. Lisäksi animaatioiden tarinat ovat mukaansatempaavia ja usein pajon syvällisempiä kuin mitä pintapuoli antaa olettaa. 



Onneksi vietämme ystäväni kanssa leffailtoja, joista kerroinkin jo tässä postauksessa. Pyrimme katsomaan mahdollisimman monipuolisesti elokuvia eri genreistä ja aikakausilta. Viime viikolla vuorossa oli animaatio! Katsoimme iki-ihanan Bambin. 

Hämmentävää kyllä, totesimme leffan aikana pariinkin otteeseen, että emme taida kumpikaan olla nähneet Bambia aiemmin. Ehkä lapsuudessa pieniä pätkiä joo, mutta kokonaiskäsitys leffasta oli täysin hukassa ja monet kohtaukset olivat aivan uusia ja outoja. Emme esimerkiksi ollenkaan muistaneet/tienneet, että Bambi kasvaa isoksi elokuvan aikana. 

Ainoastaan Bambin ensiaskeleet jäällä oli tuttu kohtaus. 



Noh, onneksi tämä vääryys on nyt korjattu ja innostus animaatioihin palautettu.

 Ensi viikolla katsomme yli kolme tuntia kestävän elokuvan, joka kertoo toisesta maailmansodasta, natseista ja juutalaisista. Kuka arvaa minkä? Taidamme pitää väliajan. 
 

Translation: I often forget how lovely animated films are. They don't get the same attention and admiration than acted films. This is very wrong, 'cause animators are super talented people and the films are usually awesome. And they usually come with a great message, even though the cover might seem superficial and easy. 

Me and my friend have a movie night tradition (read more here). I'm glad we're exploring all kinds of films from different genres and age periods. Last week it was animation time! We watched the all-time-classic Bambi. Film turned out to be filled with scenes and events we didn't remember, so we figured we hadn't seen it before. At least not the whole film. Weird.

Well, now that mistake is corrected and enthusiasm towards animation is restored! 

Next week we will watch a film which lasts over three hours. It is about World War 2, Nazis and Jewish people. What is it, anyone? I think we'll have an intermission. 

-Katja

tiistai 7. lokakuuta 2014

Ainoa syyskuussa ostamani vaate


 Minulla on tarpeeksi vaatteita. Jopa liikaa. Uskon että suurimmalla osalla suomalaisista naisista on tarpeeksi vaatteita. Uusien vaatteiden ostaminen kertoo siitä, ettei vaatekaapin sisältö ole oikeanlainen, eikä näin ollen siis toimi. Siellä on liikaa ihan kivoja heräteostoksia ja liian vähän oikeasti toimivia vaatteita. 

Usein näkee listattavan erilaisia tuotteita, joita jokaisella naisella tulisi olla vaatekaapissaan. On pikkumustaa, kauluspaitaa ja trenssitakkia. Itse en usko tällaisiin listauksiin. Toki niistä voi poimia vinkkejä, mutta tärkeintä on räätälöidä vaatekaappi omaan tyyliin sopivaksi. Jollekin luottovaate on musta bleiseri, toiselle se on sininen pörröneule. 

Oman tyylin löytäminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on muistaa kohtuus. Niitä itselle tarpeellisia valkoisia kauluspaitoja voi myös olla liikaa. Itse tiedostan omistavani liian monta harmaata kollaria. Yksi lempivaatteistani (tälläkin hetkellä päällä), mutta tarvitseeko niitä kolme? Joo, yhdessä on vähän eri printti ja toisessa eri mallinen helma, mutta silti, kaikki ajavat saman asian. Yhtä näistä paidoista käytän selkeästi eniten (sitä joka on nytkin päällä), joten se on valioyksilö, muut ovat lisukkeita. Ja lisukkeet kuuluvat ruokalautaselle, eivät vaatekomeroon.  




Oman vaatekaapin sisällön tiedostaminen on tärkeää, sillä näin huomaa myös mitä sinne tarvitaan ja mitä ei. Minä huomasin syyskuussa, että vaatekaapissani ei ole mustaa paksua pooloneuletta. Ei nyt huijasin. Yksi löytyy, tässä postauksessa esittelemäni neulemekkoasia. Mutta häpeäkseni minun on todettava, että se oli huono ostos. Olen käyttänyt sitä ehkä kerran, koska se sähköistyy tosi helposti ja materiaali kutittaa kaulaani ja käsivarsiani. Se täytyy viedä kierrätykseen. 

Eli siis, toimivaa mustaa pooloneuletta ei kaapistani löydy. Sellaisen minä sitten ostin. Ja oli muuten ainoa vaate, jonka syyskuussa ostin. Neule on ihanan pehmeä ja täydellisen mallinen. Juuri sopiva vaate vallitsevaan syksyyn ja lähestyvään talveen. Minulla on jemmassa koneella toisetkin asukuvat, jossa minulla on samainen neule päällä. Ehkä laitan sen tänäänkin, kun menen teelle ystäväni luo. Tai sitten en, päälläni oleva harmaa kollari on  myös hyvä.  



Kaiken tämän tiedostamisesta ja kohtuudesta puhumisen jälkeen on hyvä todeta, että pukeutumisen tulee kuitenkin olla iloinen asia. On hyvä joskus rikkoa omia rajoja ja kokeilla uusia juttuja. Niin saattaa löytyä uusia suosikkijuttuja, niin kuin minulle kävi kuvissa näkyvien leopöksyjen kanssa. Uusissa kokeiluissa on kuitenkin hyvä muistaa harkinta ja nukkua vaikka yön yli ennen ostopäätöstä. Rajojen rikkomiseen soveltuvia vaatekappaleita löytää myös todella hyvin kirppareilta. Kun ostaa valmiiksi kierrätettynä, ei haittaa niin paljon, jos vaate ei olekaan ihan omin juttu ja se pitää laittaa eteenpäin.



Translation: I bought only one item of clothing in September, this black turtle neck jumper. I'm pretty proud of myself, I have way too much clothes! And I think that I'm not the only woman in Finland in this situation. It's important to know your style and wardrobe, this way you don't stuff your closet with "only-okay-clothes". Moderation is the key to working wardrobe. It's okay to buy some clothes just to try if it suits your personal style, as long as this doesn't happen too often. And for these situations there is always 2hand!

-Katja

torstai 2. lokakuuta 2014

Kirppistellen Kalliossa

Siivouspäivä. Tuo Ravintolapäivän toveri, jolloin unohdetaan kaikki byrokratia ja säädökset. Päivä, jolloin kuka tahansa voi ryhtyä oman elämänsä kauppiaaksi. Kirsikkana tapahtumassa ovat vielä ekologisuus, yhdessä tekeminen ja materiasta puhdistautuminen.


Tai no myyjät pääsevät tekemään puhdistavaa harvennustyötä, itsehän olin kulutusketjun toisessa päässä. Mutta jos jotain ostaa, on se hyvä ostaa kierrätettynä.



Punainen über-retro olutkoppa herätti heti huomioni. Näen sen jo parvekkeemme pöydällä sisällään tyhjiä pulloja, joissa on hienot etiketit. Parvekkeen siivousta odotellessa se saa toimia teepakettien säilönä. 



Purkkiaddikti liikkeellä taas. Mutta puolustuksekseni, Aarikan sininen raitapurkki maksoi vain 50 senttiä. 50 senttiä! Uskomatonta.



Pari korua vielä ja saalis on siinä. Valkoiset helmet on vakioasusteeni jokaisessa juhlatilanteessa, joten settiin sopiva rannekoru oli oikein hyvä löytö. Myös sininen koristeellinen kaulakoru oli kaivattu väripilkku muutoin melko yksiväriseen koruvarastooni.

Sellaisia löytöjä tällä kertaa, mitä pidätte?

---
Flea market finds from Helsinki! I was in this event called Cleaning Day, where anyone can sell their stuff on the street. A very practical (and sustainable) way to get rid of unwanted or unused things. Well, at least for the sales people, I was on the other side of the consumption chain. But when you buy something, it's better to buy it 2hand. 

I found a red beer box, a blue finnish design box, a necklace and a bracelet. All these for under 5€, not bad huh?
---

-Katja