tiistai 6. tammikuuta 2015

Spontaani sunnuntai


Minulla on tapana olla hyvin suunnitelmallinen ja järjestelmällinen. Usein tämä on hyvä asia ja esimerkiksi työelämässä pidän tätä luonteenpiirrettäni valtavana etuna, mutta vapaa-aikana olisi hyvä olla välillä hieman spontaanimpi. Päätin aloittaa vuoden 2015 rennommalla otteella ja pitää mielen ja kalenterin auki mahdollisuuksille.

Sovimme viime sunnuntaille ystäväni Riian kanssa spontaanin päivän. Tiedän, tämä suunnitelmallinen spontaanius vähän vesittää koko idean, mutta se on iso askel minulle, joka yleensä järkkää koko päivän ohjelman jo etukäteen. Lisäksi kun suurin osa ystävistä on vuorotöissä, niin mikäli ei sovi päivää etukäteen, ei näe koskaan. 

Sovimme että näemme Kop-kolmion edessä puoli kahdelta ja siitä eteenpäin sitten fiiliksen mukaan. 




Jokin ylempi voima oli selkeästi havainnut spontaanit pyrkimyksemme ja päätti heittää haasteen. Eräs toinen ystäväni Marena laittoi aamupäivällä viestiä, josko haluaisin lähteä pulkkamäkeen ja lettukesteille. Vastasin että kuulostaapa ihanalta, mutta olen jo sopinut näkeväni toisen ystäväni. Onneksi Marena heitti tähän, että tulkaa ihmeessä molemmat. Sitten ajattelin, että no hitto sentään, miksikäs ei.

Skippasimme Riian kanssa pulkkamäen, koska meillä ei oikein ollut pulkkamäkivarusteita ja oli myös nälkä. Menimme Tiirikkalaan brunssilautasen ääreen ennen lettukestejä. Brunssi ennen lettuja saattaa kuulostaa hasardilta, mutta onneksi Tiirikkalan brunssilautasesta tulee juuri sopivan täyteen ja tilaa jää vielä muille herkuille. 

 Tiirikkala on aivan paras. Paikka oli täynnä punaposkisia iloisia ihmisiä ja oli mukava talvipäivän tunnelma. Brunssi ja skumppa maistuivat.  




Brunssin jälkeen nappasimme asukuvat kirjaston edessä. Aina yhtä fiksu olo ottaa takki pois talvella ja jumittaa kuvissa. Mutta ei haittaa, haluan lisää asukuvia tänne, joten nolot olotilat hiiteen. 

Kuvien jälkeen menimme kirjastoon, Riia palautti yhden kirjan ja sitten etsimme itsellemme saksankielistä luettavaa. Itse lainasin Potterin, tarkemmin sanottuna Harry Potter und der Gefangene von Askaban. Saas nähdä onnistuuko lukeminen, onneksi minulla on suomenkielinen versio, josta saan vertaistukea. 




Kirjastosta lettukesteille! Ystävälläni Marenalla on aivan ihana asunto, hän on muun muassa itse tehnyt nuo alla olevassa kuvassa näkyvät tikkaat. Sain paljon sisustusideoita ja kehoituksen liittyä Pinterestiin. Ehkä täytyy, vaikka sinne hurahtaisikin sitten suuri osa vapaa-ajasta. 

Lettuja, lautapelejä ja chillailua. Ja koiran rapsuttelua. Kyllä, minä koirakammo-Katja olen mieltynyt koiriin. En tosin selkeästikään niin paljon vielä, että olisin tajunnut ottaa valokuvan. 









Spontaani sunnuntai oli mieletön. Jos kalenterin tyhjänä pitäminen tarkoittaa sitä, että päivä voi sisältää hyvää ruokaa, ulkoilua, pelailua ja ystäviä, pitää tätä ehdottomasti tehdä jatkossakin.  

Kun pitää mielen avoinna, mitä tahansa voi tapahtua. Siilikin sen tietää.


-Katja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti