torstai 20. elokuuta 2015

Hetki jolloin tykästyin Culottes-housuihin


Olen oppinut, että never say never on yksi paikkansapitävimmistä sanonnoista. 

Erityisesti tämä pätee muodin kohdalla. Olen blogihistoriani aikana ehtinyt pyörtää puheeni muun muassa boyfriend-farkuista, leopardikuosista, midi-mittaisesta hameesta, vaaleanpunaisesta väristä ja arkilenkkareista. Joten ei liene kellekään yllätys, että tämä postaus käsittelee jälleen uutta sortumista.

Tai itse asiassa kahta sellaista. Terveyssandaalit toki ovat jo vanha tuttu viime kesältä. Mutta niiden lisäksi olen nyt ostanut tällaiset vajaamittaiset alaspäin levenevät housut - oikea termi lienee culottes. 




Kun esittelin näitä housuja isosiskolleni ensi kertaa, hän totesi epäilevästi, että nämä vaativat vähän totuttelua. Ihanaa rehellisyyttä ja täysin totta. Itsekin aluksi vierastin näitä housuja - liian lyhyet trumpettimallia hipovat trikoohousut. Ei nyt ihan mikään bestselleri.

Mutta. Silmä tottuu ja mukautuu. Nyt tykkään näistä oikein kovasti. Ja mikä parasta, sukkahousujen kera ne menevät vielä kylmemmilläkin keleillä. Ja ne ovat mukavat!

Long live culottes!


Mitkäs tuotteet voisin seuraavaksi tuomita neverever-listalleni? 

Ehkäpä lahkeista levenevät farkut ja mokkahame. Paitsi että voi perhana, nämähän ovat nyt muodissa, eikö? Here we go again...

Mikä on teidän tuomionne? Culottes - hot or not?


-Katja

torstai 6. elokuuta 2015

Illallinen yhdelle

Yhdessä ruoan laittaminen on yksi suosikkijuttujani. Yhdessä häärääminen, ruoanlaittoviinilasilliset ja kattauksen sommittelu – ah mitä autuutta. Mitä useammin saa kerättyä pöydän ympärille ystäviä sitä parempi.



Yhteiset illalliset eivät kuitenkaan aina ole mahdollisia, vaan usein arkisafkailu tapahtuu ihan omassa ylhäisyydessä. Mutta mikään ei estä tekemästä tästäkin tilanteesta hieman spesiaalimman. Syyllistyn itse turhan usein siihen, että parkkeeraan sohvan reunalle ja syön ruokani siinä telkkaria katsellen. Usein jopa ruokalautanen kädessäni. Ei lapset, ei näin. Tämähän on kuin Kaappaus keittiössä-ohjelman insertistä.



Ruokailu on hetki, jonka yhteydessä pitäisi rauhoittua. Jos ruoan vetää napaan ennätystahdilla vain tankkaus mielessä, ei ihme jos arki alkaa tuntua hektiseltä. Ruokailusta voi tehdä mukavan hetken, vaikka söisikin yksin. Muutamalla pienellä yksityiskohdalla saa jo paljon aikaan. Vesi kannuun, kaunis servetti ja jos oikein hyvin on asiat niin kukkia maljakkoon.




Näin. Ei vaadi paljoa, että ruoka pääsee oikeuksiinsa. Sitten kun vielä itsekin muistaisi tämän. 

ps. bataattisosekeiton resepti löytyy Kotikokki-sivustolta!

-Katja