maanantai 29. helmikuuta 2016

And the Oscar went to...

Nyt luvassa todennäköisesti viimeinen Oscar-postaukseni tältä keväältä, eli siis kooste ja kommentit gaalasta ja voittajista.

Itse valvominen sujui tänä vuonna yllättävän hyvin. Uskaltauduin ottamaan pienet voimanokoset puolenyön ja aamukahden välillä. Se kannatti, sillä pysyin melko pirteänä aamuseiskaan asti, eikä tarvinnut juoda kuin yksi energiajuoma. Yleensä juon kaksi. Gaala piti hyvin otteessaan ja myös livetwiittaaminen piti mielen virkeänä. Pakko myös kehaista punaisen maton osuutta, joka oli tänä vuonna erityisen kiinnostava: kurkistuksia kulissien taakse ja kiinnostavia haastatteluja. 

Ps. Pahoittelut maailman huonolaatuisimmista kuvista, keskellä yötä television katsominen ei anna mitään ihanteellisia valo-olosuhteita. Mutta parempi edes jotain kuvia, hieman kompensoi tekstin määrää. 


Gaalan juonsi koomikko Chris Rock, mikä oli kiinnostavaa erityisesti sen takia, että Oscar-gaala sai tänä vuonna osakseen runsasta kritiikkiä siitä, että ehdolla oli vain valkoihoisia tekijöitä. Osa tummaihoisista näyttelijöistä boikotoi gaalaa ja jätti tulematta. Chris Rock kuitenkin veti juontajan pestinsä kunnialla kotiin ja otti lähes jokaisessa puheenvuorossaan jollain tavalla kantaa akatemian rotuelitismiin. Oli hienoa, että Chris Rock nosti epäkohdan näin vahvasti esille, vaikka välillä oli kiusaannuttavaa katsella yleisön kiemurtelua tuoleissaan. Paikoitellen tuntui, että Chris Rock jopa halveksui ehdolla olevia elokuvantekijöitä, mikä ei mielestäni kuitenkaan ole oikea tapa argumentoida. 

Asuista minulla ei tänä vuonna ole juurikaan sanottavaa, oli ilahduttavaa, että naiset loistivat eniten kiitospuheillaan ja ajatuksillaan. Jos jotain pitää nostaa, niin erityisesti pidin Saiorse Ronanin metsänvihreästä paljettimekosta ja Alicia Vikanderin Belle-henkisestä prinsessamekosta



Sitten itse palkintoihin! Omat veikkaukseni menivät ihan ok, sain oikein 12/20. En veikannut lyhytelokuvia enkä vieraskielistä elokuvaa, koska en ollut nähnyt niistä yhtäkään. 

Illan määrällisesti suurin voittaja oli mahtava dystopiaspektaakkeli Mad Max: Fury Road. Elokuva voitti kymmenestä ehdokkuudestaan kuusi (äänieditointi, äänisuunnittelu, lavastus, puvustus, maskeeraus/hiustyyli sekä editointi). Näistä arvasin oikein äänisuunnittelun, lavastuksen ja puvustuksen. Muita veikkasin Revenantille, mutta olin väärässä ja hyvä niin.  

Revenant sai 12 ehdokkuudestaan loppujen lopuksi vain kolme Oscar-palkintoa, tosin kaikki näistä merkittäviä ja tietyllä tapaa historiallisia. Emmanuel Lubezki sai kolmannen kerran peräkkäin parhaan kuvauksen Oscarin (aiemmat elokuvista Gravity ja Birdman). Myös ohjaaja Alejandro Gonzáles árritu teki osaltaan historiaa ja voitti toisen ohjaus-Oscarin putkeen (viime vuonna voitto tuli Birdmanista). Samaiseen on aiemmin pystynyt ainoastaan John Ford (1941 & 1942) ja Joseph L. Mankiewicz (1950 & 1951). 

Revenantin kolmas pysti olikin varmaan se illan spekuloiduin ja odotetuin. Ja kyllähän se Leo viimein pystin itselleen nappasi! Vaikka itse olisin toivonut Oscarin Leolle jostain muusta roolista, oli tämä hieno ja ansaittu voitto. Leon puhe oli koskettava ja aito ja ottipa herra tietysti myös ilmastonmuutoksen puheeksi. Leo on kyllä kertakaikkisen hieno ja lahjakas mies. 

Paras naispääosa meni odotetusti upealle Brie Larsonille elokuvasta Room. Tapa, jolla Larson tuo vangittuna olevan Joyn olemuksen valkokankaalle, on hämmästyttävä. Parhaan naissivuosan palkinto meni Alicia Vikanderille elokuvasta Danish Girl. Hieman hämmentävää, että tämä voimakas rooli määriteltiin sivuosaksi, mutta tärkeintä on, että Vikander sai palkintonsa. Paras miessivuosa meni ehkä hieman yllättäen Mark Rylancelle elokuvasta Vakoojien silta. Vähäeleinen rooli venäläisenä vakoojana oli vakuuttava, mutta itse olisin halunnut Mark Ruffalon saavan palkinnon Spotlightista. 



Parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarin palkinto meni talouskriisiä käsittelevälle The Big Shortille täysin oikeutetusti. Alkuperäisen käsikirjotuksen pystin sen sijaan nappasi pappien pedofiiliskandaalista kertova Spotlight. Vaikka Spotlight olikin yksi suosikkejani, ellei jopa suosikkini, olisin silti halunnut, että alkuperäisen kässärin Oscar oli mennyt ihanalle Inside Out -animaatiolle. No onneksi Inside Out sai kuitenkin odotetusti parhaan animaation Oscarin. 

Parhaan musiikin Oscar-palkinto oli erityisen koskettava, sillä 87-vuotias elokuvamusiikin legenda Ennio Morricone sai vihdoin ensimmäisen Oscarinsa. Kunnia-Oscarin herra sai jo vuonna 2007, mutta hänen kuudes ehdokkuutensa elokuvasta The Hateful Eight poiki vihdoin myös Oscarin musiikista. Parhaan laulun Oscar meni Sam Smithille Writing's on The Wall -kappaleesta, joka kuullaan uusimmassa Bondissa. Hieno kappale, muttei läheskään niin upea kuin Lady Gagan seksuaalisesta väkivallasta kertova Til It Happens To You. Kuulin tämän ravisuttavan biisin ekaa kertaa gaalassa ja oikein hävetti oma Fifty Shades of Grey-veikkaukseni. 

Ja viimeisenä: vuoden 2015 parhaaksi elokuvaksi valittiin tositapahtumiin perustuva Spotlight. Upeaa, kerrassaan hienoa. Olin melkein varma Revenantin voitosta, mutta kylläpä se vanhoillinen akatemia osaa myös yllättää. Spotlight oli yksi elokuvavuoden tapauksia ja olen äärimmäisen iloinen, että se myös huomioitiin. 



Näin on jälleen yksi Oscar-vuosi saatu pakettiin, kiitokset kaikille näitä postauksia lukeneille! 

Mukavaa viikon ja maaliskuun alkua kaikille!

Terveisin,
Katja

2 kommenttia:

  1. Kiitokset näistä postauksista, mie ainakin kahminut kaikki läpi :'D Mitähän nytten sit ku nää taas ohi, pitääkö oikeesti oottaa ensi vuoteen, että on taas Oscarit xD yhyyy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Ja kiitos samoin myös sulle. Aina mukavaa kun löytää muitakin ihmisiä, jotka ovat Oscar-fiilistelijöitä. Ja joo aikamoisen aukon jätti nyt tämä gaala, paluu normiarkeen ja tavalliseen leffojen katteluun. :)

      Poista