tiistai 31. lokakuuta 2017

Viikon lounaat

Kirjoitin heinäkuussa postauksen siitä, mitä söin aamiaiseksi viikon aikana. Tuolloin uhosin, että jatkaisin samalla teemalla esimerkiksi iltapaloista tai lounaista. Enkä huijannut laisinkaan, sillä nyt vuorossa - mitä söin lounaaksi viime viikolla?



MAANANTAI

Maanantaina oli reissupäivä ja suuntasimme heti aamusta työkaverin kanssa Leppävaaraan palaveriin. Usein tuolla päin tulee syötyä lounasta Sellossa, mutta nyt olemme löytäneet ihanan pienen kahvilan vain kivenheiton päässä Leppävaaran asemasta. Cafe Zoceria aukeaa aamukasilta, joten sopii myös kahvilatyöskentelyyn ennen palaveria (testattu), mutta maanantaina huomasimme siellä tarjoiltavan myös lounasta. Kun kysyin mikä päivän kasvissosekeitto on ja sain vastaukseksi bataatti-chili-inkivääri, ei tarvinnut kauaa harkita. Kaikki suosikkiasiani yhdellä lautasella. Nam. Työkaveri otti lohikeittoa, joka oli kuulemma myös hyvää.

JA! Lounaaseen kuului haudutettu tee. Teenjuojana pakko fiilistellä, tähän ei tosiaan törmää usein.


TIISTAI

Tiistaina lounastettiin tutussa Turun ympäristössä aka Tiirikkalassa, josta on jo tullut vakiopaikka meidän toimiston jengille. Jos osumme Tiirikkalaan perjantaisin, otan yleensä aina burgerin, mutta tämä feta-avokado-salaatti on varsin kelpo vaihtoehto myös. Avokadoa, pähkinöitä, fetaa, salaattia, tomaattia. Täysin perusjuttuja ja silti - tai juuri siksi - niin älyttömän hyvää. Tässä salaatissa on oikeasti paljon täytteitä, ei vain koristekerrosta jääsalaatin päällä. Vahva suositus!

JA! Myös Tiirikkalassa sisältyy pressopannullinen haudutettua teetä! Tietääkseni ainoana paikkana Turussa.


KESKIVIIKKO

Ja epätoivoinen yritys mallintaa Tiirikkalan salaatti. Eli avokado-falafel-salaatti hummuksella. Salaattia, oliiveja, kurkkua, pähkinöitä, siemeniä, fetaa. Falafel-pyörykät valmiina pussista (tästä postauksesta tuttu suosikki) ja hummus myös purkista. Melko yksinkertainen, mutta niin hyvä! Ja nopea tehdä.


TORSTAI

Salaattilinja jatkuu. Ainoana muutoksena keskiviikosta on lautaselle ilmestyneet tomaatit ja poistuneet pähkinät, oliivit ja avokado. Keskiviikon oli parempi, mutta hyvä oli tämäkin. 

Salaatit ovat mielestäni tosi näppärä eväs ottaa töihin. Nopea valmistaa edellisenä iltana ja pienillä muutoksilla saa yllättävän paljon vaihtelua. Minulla on aina käytössä muumikuviollinen kerroseväsrasia, jonka ylälokeroihin pakkaan esimerkiksi falafelit, hummuksen, hedelmäpaloja tai jopa jälkkäriletut joskus!


PERJANTAI

Perjantaisubi. Kätevä vaihtoehto kiireiselle päivälle, jolle ei ole ehtinyt/jaksanut ottaa mukaan eväitä. Toimistoltamme kävelee lähimmälle Subwaylle noin neljä minuuttia, joten tähän vaihtoehtoon tulee turvauduttua aina silloin tällöin.

Ja nyt kun kysyitte: puolikas kalkkuna 9 viljaa-leipään, saa paahtaa ja normijuusto kiitos, kaikki vihannekset paitsi punasipuli, kastikkeeksi southwest ja voi laittaa oreganoa ja pippuria.

***

Lounasviikko oli melko tavanomainen. Kaksi raflalounasta, kahdet omat eväät ja yksi toimistolle haettu nopea setti. Joskus tulee käytyä useammin ulkona (aina kun lounakortille on tullut rahaa :D) ja joskus haettua parikin kertaa lähikaupan salaattibuffasta annos. Esimerkiksi tällä viikolla olen sekä eilen että tänään hakenut salaatin. 

Perjantaisin on usein kiva mennä porukalla syömään viikonlopun kunniaksi, mutta aina ei tietenkään ehdi. 

Reissupäivinä joutuu joskus tyytymään kaupan smoothie- ja valmispasteijavalikoimaan, mutta tätä pyrin välttämään. Rauhassa poissa koneelta syöty lounas on tehokkaan päivän ja oman jaksamisen edellytys. 

Mitä te olette syöneet lounaaksi? 

-Katja

torstai 26. lokakuuta 2017

Muina jääkarhuina


No näinhän sitä lunta satoi myös tänne eteläiseen Turkuunkin. Lumen näkeminen aamulla ikkunasta oli taas jotenkin niin kummallista ja uutta, ihan kuin viime talvesta olisi pitkäkin aika. 

Tästä innostuneena puin aamulla päälleni valkoisen jääkarhupoolon ja kuuntelin kävelymatkalla töihin joululauluja. 

Olimme myös sopineet ottavamme kollegani Riikan kanssa lounastauolla pitkästä aikaa asukuvia, joten luminen miljöö tuli kuin tilauksesta. Satuimme vielä löytämään Turun pääkirjaston sisäpihalta kohdan, jossa kaikki lumi ei ollut vielä muuttunut loskaksi. 

Nuo asukuvatilanteet ovat kyllä aina yhtä koomisia. En todellakaan ole luonteva kameran edessä, vaikka pidänkin asukuvista ja niiden ottamisesta. 

*miten nää kädet oikeen laitetaan*

*oota että toi ihminen menee tosta*

*onneks voi laittaa pipon kun tukka on vähän sekaisin*

*toi rautainen kehikkohan on täydellinen takkinaulakko kuvien ajaksi*

*kameran muistikortti on täynnä*

Tässä muutamia päivän kuvaussession aikana tulleita kommentteja. Onneksi on bloggaava kanssakollega jakamassa näitä hetkiä! Helpottaa myös näin talviaikaan asukuvien ottamista, kun voi lounaan yhteydessä (eli päivän ainoana valoisana hetkenä) käydä nappaamassa kuvia.












Päivän asussa yhdistyi pari pitkäaikaista suosikkijuttuani: boyfriend-farkut, pehmoinen materiaali sekä muhkeat huivit. Ja pipot, ei saa unohtaa pipoja.

Onhan talvipukeutumisessa puolensa.

-Katja

lauantai 30. syyskuuta 2017

Uusi tukka ja uusia vaatteita


Vielä pari vuotta sitten ollessani vaatekaupassa töissä, saatoin ostaa uusia vaatteita viikoittain. Ostin sesonkihittejä, tuplakappaleita ja yhden idean ihmeitä. Vaatteet kulkivat komeroni kautta kierrätykseen liian nopealla vauhdilla. Tilanteeseen oli saatava muutos.

Nyt olen jo parin vuoden ajan valinnut hyvin tarkkaan mitä kaappiini ostan. Lisäksi olen karsinut sieltä pois vuosien takaisia harhaostoksia ja jo kulahtaneita keinokuitukappaleita. Olen ollut niinkin tarkka, että tajusin elokuun loppupuolella, että olin viimeksi ostanut vaatteita firman virkistysreissulta Berliinistä - maaliskuussa. Ostin sieltä muun muassa nämä kuvassa esiintyvät housut.

Kun pari luottopaitaa oli samaan aikaan pyykissä ja yhden viikon aikana oli kolme asiakastapaamista peräkkäisinä päivinä, tajusin että tarvitsen uusia vaatteita. Minut valtasi pitkästä aikaa shoppailufiilis ja suuntasin ylhäisessä yksinäisyydessäni kiertämään Turun keskustan kauppoja. Lopputuloksena roudasin kotiin kolme paitaa ja yhdet housut. Yksi paidoista oli tämä kuvissa näkyvä hulmuhihallinen pilkullinen paitapusero, joka on ollut todella ahkerassa käytössä.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei uudet vaatteet ilahduttaisi. :)

PS. Uutta syystyylissä on myös 20 senttiä lyhyempi tukka, jonka kävin hetken mielijohteesta leikauttamassa toimiston alakerrassa olevassa kampaamossa. Oli siitä edellisestä kampaajareissustakin tainnut kulua yli vuoden päivät. Hups.



 






Näistä asukuvista on kiittäminen kollegaani Riikkaa, jonka kanssa kävimme tällä viikolla työpäivän lomassa nappaamassa nämä kuvat aina yhtä ihanan Aurajoen rannalla. Pohdimme että tällaisia kuvaustaukoja voisi pitää useamminkin, varsinkin nyt kun iltojen pimetessä lounasaika on oikeastaan ainut aika päivästä, jolloin valo riittää asukuviin. Asukuvia luvassa siis todennäköisesti lisää myös jatkossa!

Käyhän katsomassa samalla kuvaussessiolla Riikasta otetut kuvat!

***

Terveisin,
Katja

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Viisi asiaa jotka haluan tehdä joka päivä


Minut valtasi eilen aivan mieletön inspiraation puuska. Oli lauantaiaamu vailla mitään sen kummempaa ohjelmaa. Luin pitkästä aikaa blogeja, kirjaa, lehtiä. Kuuntelin musiikkia cd-levyltä ja kirjoitin tämän Islanti-blogipostauksen noin viidessätoista minuutissa. Kirjoitin bullet journaliini erinäisiä listoja, suunnittelin itselleni uuden saliohjelman ja rakensin tavoitteistani ajatuskarttaa eri aikasykleille.

Yhden bullet journaliin kirjoittamani listan halusin jakaa myös täällä. Viisi asiaa jotka haluan tehdä joka päivä. Päivät ovat usein enemmän tai vähemmän hektisiä ja helposti rutinoituu tekemään asioita, joita pitää - ei niitä joita haluaisi. Tehdään ruokaa, pestään pyykit, vastataan meileihin, katsotaan uutiset. Mutta mitkä oikeasti ovat sellaisia asioita, joista saa energiaa, joiden avulla palautuu töistä ja jotka lataavat akkuja ja luovuutta tuleville päiville? Alla viisi asiaa, jotka minä haluaisin tehdä joka päivä.

1. Istua alas ja lukea

Kaikki ovat varmasti kuulleet, miten ihmisillä on tällä hetkellä huonompi keskittymiskyky kuin kultakalalla. Samoin kaikki ovat varmasti törmänneet uudenvuodenlupauksiin ja/tai syysunelmointeihin, joissa luvataan lukea enemmän kirjoja. Miten se onkin niin vaikea istua alas ja keskittyä lukemiseen? En tarkoita tässä kohtaa pelkästään kirjoja. Lukeminen voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa, kunhan se vaatii syvällisempää keskittymistä kuin Instagramin kuvatekstit, twiitit tai uutisotsikot. Näitä ovat omallani kohdallani kirjat, lehdet ja blogitekstit.

2. Istua alas ja kirjoittaa

Kirjoittaminen on ollut aina minulle tärkeää ja mieluisaa. Välillä huomaan kuitenkin, että tekstintuottaminen on äärimmäisen hankalaa ja töksähtelevää. Ainoa asia, joka tähän auttaa on yksinkertaisesti kirjoittaa enemmän. Voi kirjoittaa listoja, blogitekstejä, aamusivuja, runoja - oikeastaan ihan mitä tahansa. Poislukien sähköpostit ja muut töihin liittyvät tekstit. Jo se, että aamun mietteitä kirjoittaessa saa paperille ylös "en oikeastaan tiedä mitä kirjoittaisin, pää on aika tyhjä" kehittää luovuutta enemmän kuin täysi kirjoittamattomuus.

3. Istua alas ja olla tekemättä mitään

Elämme suorittamista ihannoivassa yhteiskunnassa, jossa multitasking ja productivity nähdään tavoitetiloina. Jotta tästä ajatusmallista ei tule myös osa arkea, on tärkeä irrottautua, rentoutua ja rauhoittua. Tähän on monia hyviä tapoja liikunnasta metsäretkeen, mutta kenties helpoin ja halvin keino on vain olla hetki tekemättä mitään. Tämän voi ajatella meditaatioharjoituksena jos haluaa, mutta se ei ole välttämätöntä. 

4. Syödä aamupalan - rauhassa

Aamupalan muistaminen ei ole minulle erityisen vaikea asia, sillä olen hyvin nälkäinen herääjä. Tässä kohtaa paino onkin sanalla rauhassa. Tänään tein itselleni kuvassa näkyvän aamiaisen: smoothieta, kaksi voileipää sekä teetä. Söin kaikessa rauhassa, luin blogeja, katsoin kiinnostavan Youtube-videon ja hain toisen kupin teetä, jota juon nyt parhaillaa. Jos tämän fiiliksen saa virittämällä arkisin herätyskellon soimaan puoli tuntia aiemmin, teen sen enemmän kuin mielelläni.

5. Kehua toista 

Jokainen varmasti muistaa tilanteen, jossa on saanut työkaverilta, puolisolta tai täysin tuntemattomalta kehun, joka on pysynyt mielessä koko päivän. Myös kehun antaminen tuo päivään piristystä. Niin helppoa, mutta silti usein jää tekemättä. Kehun ei välttämättä tarvitse tarkoittaa hienon takin omistavan ohikulkijan pysäyttämistä kadulla. Vaikka tämäkin tietysti oikein mukava vaihtoehto. Kehua voi muillakin tavoilla. Voi laittaa kaverille Whatsappissa viestin ja kertoa kuinka kiva oli nähdä toissapäivänä, kehua puolison tekemää ruokaa tai esimerkiksi laittaa blogin kommenttikenttään kivan kommentin (silmää iskevä hymiö). 

***

-Katja

  

lauantai 2. syyskuuta 2017

Islanti x 5 - mieleenpainuvimmat hetket

Palataanpa näin syksyn alla vielä kerran kesälomatunnelmiin Islantiin. Tämän jälkeen voimmekin täysillä antautua syksyn vietäviksi. Siemailen tätä kirjoittaessani chai-teetä pörröisen aamutakin sisällä ja katselen Youtubesta syksyn muotitrendejä. Ah, syyskuu lempikuukauteni, ihanaa että olet täällä.

Mutta vielä viiden kuvan verran Islantia. Olen jo kirjoittanut luonnonihmeistä sekä ruokailuista, nyt vuorossa mieleenpainuvimmat hetket. Näiden, kuten muidenkin kategorioiden kuvien, valinta oli äärettömän vaikeaa, mutta selvisin.



1. Viinilasillinen isolla kirkolla


Reissun ensimmäisen päivän ja illan vietimme Reykjavikissa. Pienen pääkaupungin kenties tunnetuin nähtävyys oli Hallgrimskirkja - Islannin korkein rakennus. Ulkoa upea rakennus oli sisältä hienoinen pettymys, varsinkin kesän toisen kirkkovierailun Kölnin katedraalin jälkeen. Ratkaisuna tähän bongasimme viihtyisän ja tyylikkään ravintolan kirkon kupeesta, jonka kattoterassilla oli yhteensä neljä paikkaa ja näkymä suoraan kirkolle.

"Voimmeko ottaa vain viinilasilliset ja onko yläkerran terassilla tilaa?, kuului kysymyksemme kun kävelimme sisään. Kumma kyllä, yläterassi oli aivan tyhjä, kaikki muut ihmiset istuivat alakerrassa. Turussa tällainen terassi olisi aurinkoisena päivänä täynnä aamusta iltaan - varsinkin jos siitä olisi näkymä Tuomiokirkolle. Noh, siinä sitten paistattelimme auringossa, nautimme nähtävyydestä ja joimme ylihintaiset punaviinilasilliset. Ei hassumpi startti reissulle. 


2. Miksei otettaisi kuvaa tienviitasta?


Islannin ympäri ajaa yksi tie, jota ajamalla pääsee kiertämään koko saaren. Ajoimme ensimmäisenä päivänä tätä tietä vastapäivään ja siskoni bongasi tien varresta äärimmäisen hauskasti nimetyn tien - ilmeisesti kyseessä oli maatilan nimi. Naureskelimme sille ja pistimme maamerkkejä mieleen, jotta voisimme halutessamme pysähtyä ottamaan kuvan, kun seuraavana päivänä ajaisimme samaa tietä takaisin päin.

No, näinhän tietysti teimme. Koska onhan kyltti, jossa lukee islantilaisittain asshole nyt aivan äärimmäisen viihdyttävä. Tai sitten huumorintajumme on vain todella huono. 


3. Oluet ja mutanaamiot sinisellä laguunilla


Reissun ehdoton kohokohta, vierailu Blue Lagoon -ulkoilmakylpylässä. Näin tämän kuvan mielessäni jo ennen sen ottamista: mutanaamiot tyylikkäästi levitettynä kasvoille, huurteiset oluttuopit sekä takana höyryävä vesi. No, todellisuus ei sitten ihan vastannut mielikuvaani. Hintaan kuuluneet mutanaamiot olivat vähän paakkuuntuvaa sorttia, oluet tarjoiltiin muovituopeista, emmekä siskoni kanssa näyttäneet ihan samalta kuin laguunin markkinointimateriaaleissa olevat ihmiset. Tästä huolimatta - tai ehkä juuri tämän takia - on tämä kuva ehdottomasti yksi reissun ikimuistoisimpia. 


4. Lampaiden hyökkäys


Yksi kiinnostavimmista majapaikoistamme oli airBnB:n kautta bongattu idyllinen maatila, jossa asui islantilainen muusikkopariskunta kiharapäisen pikkutyttönsä kanssa. Ikkunasta avautuva vuorimaisema ja runsas kotitekoinen aamiainen kruunasivat yöpymisen. Oman jännitysmomenttinsa toi myös pihalla vapaina vipeltävät lampaat. 

Kun roudasimme lähtöaamuna laukkujamme takaisin autoon, riensivät lampaat minua kohti äänekkäästi määkien. Ilmeisesti luulivat saavansa ruokaa ja yrittivät syödä laukussani kiinni olevia matkustustarroja. "Voi ei, ei ne saa syödä näitä, auta!", huusin siskolleni, joka vain nauroi ja otti minusta ja lampaista kuvia. Sain muovinpalaset pois lampailta ja kaikki meni hyvin. Tämä kuva otettu hetkeä ennen näitä tapahtumia.


5. Hobittihetkeni


Islannin luoteisosasta löytyy vuoren rinteeltä pikkuriikkinen "lampi", jonka vesi on noin 40-asteista. Noin kaksi metriä halkaisijaltaan olevan lammen vieressä on puinen mökki, jossa voi vaihtaa vaatteet. En voi edes kuvailla kuinka absurdia oli löytää keskeltä ei mitään tämä pieni keidas ja pulahtaa sinne automatkamme aikana. Miten luonnossa oleva vesi voi olla näin kuumaa? 

Tässä kuumassa vedessä hengaillessani luulen ymmärtäneeni, miltä hobitin elämä tuntuu.

***

Näin päättyvät Islanti-postaukseni. Palaan takuuvarmasti tähän outoon ja ainutlaatuiseen maahan vielä uudestaan.

Terveisin,
Katja

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Islanti x 5 - ruokailut

Islanti-postaussarjani toinen ja toiseksi viimeinen juttu luvassa! Päätin siis viime viikolla tehdä Islannin matkastani kolme erillistä postausta hieman eri teemoilla, jotta jutut pysyisivät miellyttävässä lukumitassa. Ensimmäisessä osassa pureudutiin Islannin luonnonihmeisiin, tällä kertaa luvassa reissuruokailut.

Varauduimme siskoni kanssa jo etukäteen siihen, että Islanti on kallis maa. Jopa Suomesta tulevalle tuntuu jotkut hinnat huimaavilta: oluet olivat lähes kaikkialla kymmenen euroa (ellei ollut happy hour), salaatti maksoi yli 20€ ja annos Guest Housen keittiöstä lähes 30€. Lähdimme siis matkaan mukanamme trangia, kaksi viinitonkkaa (joista toinen jäi jopa avaamatta) ja läjä erinäisiä valmisruokia: nuudelipusseja, hernekeittoa, pasta-aterioita, ruisleipää, tonnikalaa, proteiinipatukoita, hummusta, tomaattikeittoa, vohvelijauhoa ja ties mitä.

Pieni takaisku tuli vastaan heti lentokentällä, kun meille ilmoitettiin, että trangiaa ei saa kuljettaa edes ruumaan menevässä laukussa, sillä siinä voi olla jäänteitä sytytysnesteestä. Niinpä jäi trangia lentokentälle säilöön, kuten myös unelmat lettukesteistä Geysirin kupeessa. Noh, ei auta murehtiminen, vaan mentävä niillä varusteilla mitä on. Ja kaiken kaikkiaan asiathan menivät oikein mainiosti. Onneksi majapaikoissamme oli useimmiten keittiöt, joissa saimme kokkailla. Ja nälän partaalla myös luovuus palkittiin.

Seuraavaksi luvassa viiden kuvan verran ruokaseikkailuja Islannin maalla.


1. Ruisleivät hummuksella + pinaattipasta


Ensimmäinen ateriamme Islannissa (jollei lasketa bussimatkalla lentokentältä Reykjavikiin syötyjä Twix-suklaita). Tuotuamme tavarat ensimmäiselle hostellille huomasimme äärimmäisen hyvät keittiöfasiliteetit (liesi, kattila, lautaset ja pöytä) ja päätimme loihtia kahden ruokalajin lounaan. Alkupalaksi ruisleipää hummuksella ja pääruoksi pinaattitortellinit. Ruokajuomaksi tietysti lentokentältä ostetut (koska siellä kuulemma huomattavasti halvempaa kuin muualla Islannissa) paikalliset Viking-oluet. Aivan mainio ateria, jota muistelen suurella lämmöllä.


2. Illallinen Michelin-ravintolassa


"Ensimmäiselle illalle on varattu hienompi ravintola Reykjavikissa", kertoi siskoni, joka teki matkasuunnitelmamme (kiitos siitä!). Luvassa oli Michelin-ravintola Matur og drykkur, jossa otimme alku- ja pääruoat. Mieleni teki alkukeittoa ja tiedustelin tarjoilijalta mitä tarkoittaa rutabaga, joka oli listan yksi keittovaihtoehdoista. Kuullessani sanan vegetable, olin ihan että sehän sopii. Ainakaan luvassa ei olisi valaanpaloja tai muuta vastaavaa. Sain eteeni täydellisen näköisen (ja makuisen) kasvissosekeiton. Rutabaga on muuten niinkin eksoottinen asia kuin lanttu.

Pääruoaksi otin tomaatti-ohra-kasvisannoksen, joka oli maistuva, muttei aivan niin hyvä kuin alkuruoka. Jälkiruoaksi puolitimme siskoni kanssa islantilaisen twisted donitsin, joka oli kuin tippaleivän ja pullan yhdistelmä. Oikein makoisa. Lisäksi puolitimme pullon viiniä. Lasku oli yhteensä noin 100€ per nuppi. Itseäni tämä järkytti, sillä en ollut koskaan maksanut ravintolassa näin paljoa, mutta siskoni kertoi tehneensä näin useasti. Onneksi loppureissun ruokailut tasasivat matkan ruokabudjetin kohdilleen ja olihan tämä illallinen nyt joka ikisen pennin arvoinen.


3. Kympin hampparit


Ensimmäisenä ajelupäivänä kiertelimme suosittua Golden Circle -aluetta, jolta löytyy muun muassa Geysir. Geysir-alueen tutkailun jälkeen maha ilmoitti, että pitkälle ei enää päästä ilman ruokaa (olimme tässä kohtaa syöneet yhdet aamupalaleivät sekä hummusruisleivät ja kello läheni kuutta). "Tuossa on joku raflan tyyppinen, tsekataan hinnat", ehdotin siskolleni. Hmm, kympin hampparit, no ei paha. Tässä tietysti olettamus, että hampurilaiset muistuttaisivat ravintoloiden hampurilaisannoksia. Mutta kyseessä olikin hesehampparit islantilaistyyliin. Kuitenkin sillä nälän hetkellä tuo burgeri maistui elämäni parhaalta. Nyt näen jo selkeämmin, mutta olihan tuo eväs paikallaan.

PS. Huomaa Geysir-usva ikkunan toisella puolella!



4. Kuppinuudelit


Noniin, nyt päästään asiaan. Kuten mainitsin, useimmissa majoituksissamme oli keittiöt, joissa teimme muun muassa hernekeittoa (parasta!) ja viimeisenä iltana kahden ruokalajin gurmeeillallisen, eli tomaattikeittoa sekä pasta bolognesea (ilman jauhelihaa toki, koska olematon kylmäsäilytys). 

Yhdessä majapaikassa ei keittiötä kuitenkaan ollut, olisi vain saanut ostaa 30€:n arvoisia annoksia. "Kuuluuko tee huoneen hintaan ja saako sen ottaa mukaan huoneeseen?", kuului maaginen kysymykseni. Tämähän onnistui, joten kiireen vilkkaa takaisin huoneeseen ja nuudelipussien murentuneet sisällöt kuppeihin hautumaan. Jälleen kerran, parempaa ateriaa en tuossa tilanteessa olisi osannut uneksiakaan. Punaviiniä vielä kylkeen, aijai. Myös teepussit otin tietenkin talteen jatkoa ajatellen.


5. Luksusruisleivät luksusmaisemissa


Tämän kuvan ruokailuhetki muistuttaa ehkä eniten mielikuvaa, joka minulla oli etukäteen ruokailuistamme. Trangia porisemassa kauniissa maisemissa. Trangia puuttuu, mutta maisema sitäkin upeampi, joten lopputulos oikein hyvä. Tällä aterialla veimme myös ruisleipämme täysin uudelle tasolle. Olimme jo kerran aiemmin tajunneet laittaa tonnikalaa ruisleipien päälle, mutta nyt maustoimme leivät tonnikalapurkissa olevalla öljyllä ja lisäsimme päälle aromisuolaa. Ai että, miten pienet asiat tekevät paljon. 

***

Siinäpä Islannin ruokailut pähkinänkuoressa. Uu, pähkinät olisi muuten ollut fiksu eväs. Rakastan yleensä matkoilla kokeilla erilaisia ravintoloita, mutta tällä reissulla fiilis oli aivan eri. Hernari, nuudelit ja valmistomaattikeitto olivat reissun suosikkiruokiani, vaikka kävimme kuitenkin myös Michelin-ravintolassa. Aina se itse ruoka ei ole pääasia, vaan tunnelma aterian ympärillä.

PS. Lettukesteihin varattu mansikkahillo muuten meni ja räjähti matkalaukkuuni paluumatkalla. Kiitos tästä ja ensi kertaan.

Terveisin,
Katja

tiistai 15. elokuuta 2017

Kasvipohjainen kauppakassi

Olen lähiaikoina pohtinut ruokailutottumuksiani, lihansyöntiä ja vegaanisuutta. Olen aina ollut kaikkiruokainen, minulla ei ole allergioita eikä vatsani juuri reagoi maitoon tai gluteeniin mitenkään poikkeuksellisesti. Olen siis voinut syödä aika lailla mitä huvittaa. Jääkaapin sisällön on määritellyt pitkälti omat makumieltymykset ja raaka-aineiden hintataso.

Minua luullaan usein kasvissyöjäksi, koska kokkaan aika harvoin itse lihaa, en syö grillimakkaraa (koska se on mielestäni pahaa) ja valitsen usein kasvisruoan lounasravintoloissa. Syön kuitenkin myös lihaa, enkä voi väittää etteikö poronkäristys, lihapullat ja hampurilaiset olisi suosikkiruokieni listalla. Olen kuitenkin huomannut, että syön nykyään noin 80% kasvispainotteisesti. Yhtenä päivänä huomasin vasta illalla, että olin syönyt koko päivän täysin vegaanisesti - ihan vahingossa.



Olen lukenut paljon kasvipohjaiseen ruokavalioon liittyviä artikkeleja, katsonut dokumentteja sekä huikeiden Pajun ja Minnin PS Olen vegaani -kanavan videoita. Kasvipohjaiset valinnat kiinnostavat ja tuntuvat hyviltä. En kuitenkaan toistaiseksi aio täysin luopua eläinperäisistä tuotteista, koska minun on myönnettävä olevani sen verran itsekäs, että en halua olla syömättä mamman lihapullia, vaaleaa suklaata tai juustoja. Valitsen kasvipohjaisen vaihtoehdon, kun se itsestä tuntuu hyvältä (ja useimmiten näin on) ja opiskelen uusia raaka-aineita, mutten kiellä itseltäni mitään. Uskon että pienet hyvät valinnat ovat parempi vaihtoehto kuin väliinpitämättömyys. Jos minut pitäisi jotenkin lokeroida (mitä en näe oikeastaan edes tarpeelliseksi), olisin kai 75% kasvissyöjä ja 35% vegaani. Ainakin tällä hetkellä.

Sitten itse otsikkoon. Kävin tänään kaupassa ja puolivahingossa kauppakassistani tuli yhtä tuotetta lukuunottamatta täysin kasvipohjainen. Näistä aion kokata kaksi ateriaa itselleni sekä välipaloja.







Juurekset, vihannekset ja hedelmät


HeVi-osasto = paras osasto. Minulla oli kotona kookoskermaa, inkivääriä ja valkoisia papuja, aion lisätä niiden joukkoon porkkanoita ja yhden chilin --> kasvissosekeitto kasassa. Lisäksi ostin bataatin uunissa kypsennettäväksi. Sitten kurkkua, tomaattia, pinaattia ja banaania, perusraaka-aineet, joita tulee olla aina kaapissa. 



Kasvipohjaiset "maitotuotteet"


Keiju-margariinia taisin käyttää jo ennen kuin ymmärsin, että se on kasvipohjainen. Se taisi olla kaupan halvin vaihtoehto ja otin sitä ja tapoihini juurtuneena sille tielle olen jäänyt. Oatlyn tuotteet sen sijaan ovat uusi tuttavuus. Hehkutin tässä aamiaispostauksessa Oatlyn kaurajogurttia, eikä tämä kauramaitokaan ole ollenkaan hassumpi tapaus. Käytän sitä smoothieissa, puuromaitona ja leivonnassa (esim. banaanikauraletuissa!). Tämän lisäksi myös mantelimaito ja kookosmaito ovat hyviä. En edes muista milloin olisin viimeksi ostanut ihan maito-maitoa.



Valmisruoat


Nämä HK:n falafelpyörykät ovat aivan luottotuotteeni. Valitsin ne kerran aivan randomilla ja olen ostanut niitä sen jälkeen useaan otteeseen. Ihanan makuisia, sopivan pieniä ja koostumukseltaan kuin kotona tehtyjä (hieman murenevia :D). Nämä aion lämmittää uunibataattien kaveriksi ja aterian kruunaamaan aion tehdä itse hummusta, kun kaapissa sattuu olemaan kikherneitä ja tahinia. 

Lisäksi ostin riisipiirakoita, nämä Hoviruoan yksilöt ovat vegaanisia. Tämä oli oikeastaan kauppakassini ainut tuote, jonka kohdalla tein tietoisen kasvipohjaisen valinnan. Teki mieli riisipiirakoita, kävelin hyllylle ja bongasin vegaaniläpyskän näiden kohdalla. Edullisiakin oli vielä, joten aika helppo päätös. 



Se maitotuote


Jep, juustot, ne ovat meikäläisen heikkous. Mozzarella, feta, Oltermanni, sulatejuusto, manchego, pippurijuusto, cheddar... Lista on loputon. Oikeastaan ainoat juustot, joista en pidä, ovat aurajuusto ja vuohenjuusto. Tämä siis kauppakassin ainoa eläinperäinen tuote, mutta sen sallin itselleni vailla huonoa omatuntoa. Näin kerran Instagramissa tai muualla kuvan, jossa oli kahden kommentin keskustelu: 

"I can't go vegan, because I love cheese."
"Well, why don't you go vegan - minus the cheese?"

Mielestäni tämä on valaiseva ja innostava esimerkki. Mikäli haluaa tehdä valinnoillaan muutosta, on aina parempi valita hieman kestävämmin kuin olla tekemättä valintoja ollenkaan. 


***

Millaisia ajatuksia kasvipohjainen ruokavalio teissä herättää? Kiinnostaisiko kuulla aiheesta lisää? Kenties reseptejä tai muuta? Niin ja täytyy sanoa vielä, etten todellakaan ole mikään kasvisruokavalion (tai ylipäätään ruoanlaiton tai elintarvikkeiden) asiantuntija ja näissäkin tuotteissa voi hyvin olla jotain e-koodeja tai muita aromeja, jotka ovatkin eläinperäisiä. Paljon on vielä opittavaa ruoan maailmasta.

Terveisin,
Katja

perjantai 11. elokuuta 2017

Islanti x 5 - luonnonihmeet

Vietin kesälomani toisesta osasta viisi päivää ja neljä yötä Islannissa siskoni kanssa. Matka oli ikimuistoinen ja upea kaikin puolin, joten ajattelin tehdä reissusta kolmen postauksen sarjan. Jaan jokaisessa postauksissa kuvia liittyen tiettyyn osa-alueeseen. Pienoisen pohdinnan jälkeen jaoin postaukset teemoihin: luonnonihmeet, ruokailut sekä mieleenpainuvimmat hetket. Jaan jokaiseen teemaan liittyen viisi kuvaa ja kerron tarinat niiden takaa.

Ensimmäisessä osassa hypätään luonnonihmeisiin, joita Islannissa tuli automatkalla vastaan lähes jokaisen kulman takaa. Vuoria, vesiputouksia, kuumia lähteitä, jäätiköitä (kunnolla ei jäätiköille asti keretty, joten niitä ei valitettavasti näy tässä postauksessa), laavapeltoja ja merimaisemaa. On häkellyttävää, miten näin pieneen saareen mahtuu niin monta eri maisemaa. Yhden poikkeuksen tosin pistin merkille näin suomalaisena matkailijana: puita ei näkynyt missään.

Tämän postauksen viisi kuvaa oli äärimmäisen vaikea valita, sillä upeita maisemia tuli matkan varrella vastaan niin paljon. Yritin poimia viisi, jotka kuvaavat mahdollisimman monipuolisesti reissumme näkymiä.


1. Geysir ja kumppanit


Geysirilla, kenties Islannin tunnetuimmalla nähtävyydellä, pysähdyimme heti toisena päivänä. Odotin yhtä kuumaa lähdettä, mutta Geysirin alueella olikin paljon enemmän nähtävää. Geysirille johtavan polun varrelta löytyi pikkupuroja, joiden vesi oli 80-100 asteista, suloisesti kupliva pikku-Geysir sekä aktiivinen kuuma lähde, joka purkautui ilmaan noin viiden minuutin välein (purkauksen jälkeinen usva näkyy kuvassa taustalla). Luulin tuon ison suihkauksen olevan itse Geysir, mutta se olikin taaempana, epäaktiivisena, joskin silti vaikuttavana. 

Eniten minut kuitenkin yllätti kuvassa näkyvät pienet "lammet", jotka jatkuivat jonnekin syvälle maan syövereihin ja joiden vesi oli sinisempää kuin olen koskaan nähnyt. 


2. Massiivinen Gullfoss


Gullfoss oli ensimmäinen vesiputous, jonka näimme. Ellei lasketa Þingvellirin kansallispuistossa ollutta noin 15 metrin vesiputousta, jonka äärellä söimme eväämme. "Onko se Gullfoss isompi kuin se kansallispuistossa ollut?" kysyin siskoltani. Joo, oli se hieman. 

Kapusimme portaat ylös näköalatasanteelle, jossa aukesi Islannissakin ainutlaatuinen kahden vesiputouksen kombo. Tätä katsellessa tunsi itsensä aika pieneksi olennoksi tällä maapallolla.


3. Atlantin läpi Etelämantereelle


Roadtrippimme eteläisin kohta: Islannille tyypillinen musta hiekkaranta (johtuen vulkaanisesta maaperästä), josta näkymä Atlantille. Vuorien ja vesiputousten jälkeen tämä oli yllättävän harmoninen ja äärettömiin fiiliksiin vetävä näkymä. Jos tästä kohtaa lähtisi laivalla kohti etelää, tulisi seuraavaksi vastaan Etelämanner. Siinäpä ajatus.


4. Kirkjufell & Kirkjufellfoss


Maailman viidenneksi kuvatuin vuori ja vesiputous samassa kuvassa. Kyllä kalpenee ihmisten rakennelmat siihen verrattuna, mitä tuuli ja mannerten liikkeet (ja kaikki muut maantieteelliset asiat, joista en tiedä) saavat itsekseen aikaan. Tämän vuoren juurella on myös pieni 872 asukkaan kylä, Grundarfjörður, jossa pysähdyimme matkan varrella.

PS. Tuo kuvan keskellä näkyvä tyyppi niin rikkoi sääntöjä ja kiipesi taaempana näkyvän köyden yli kuvaa varten. 


5. Kerrostulivuori Snæfellsjökull


Läntisin kohta reissullamme: Snæfellsnesin niemimaa, jonka nimikkonähtävyys on 700 000 vuotta vanha ja 1448 metriä korkea kerrostulivuori Snæfellsjökull. Tulivuoren päältä löytyy myös jäätikkö. Tämä oli aika surrealistinen näky, vuoren reunama näytti aivan usvaiselta, kuin sitä olisi Photoshopilla blurrattu. Vuoren pinta muistutti enemmänkin vaahtoa tai hämäkinseittiä kuin kiveä (kuivunutta laavaa?). Tästä kun kääntäisi kameran ympäri, takaa paljastuisi jälleen Atlantti. Aika paljon nähtävää yhdeltä seisomalta. 

***

Vieläkin menee pää ihan pyörälle, kun näitä maisemia pohtii. Eikä mikään näistä täysin ikuistu kameralle, joka ei oikein anna oikeutta sille, kuinka upeita nämä luonnonihmeet todellisuudessa olivat. Suosittelen vierailua paikan päällä.

Seuraavaksi vuorossa Islannin ruokailuja, joista löytyykin sitten variaatiota joka lähtöön. Palataan pian!

Terveisin,
Katja

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Mitä söin aamiaiseksi tällä viikolla?

Mitä söin tänään? -postaukset ovat mielestäni blogi- ja vlogimaailman parhaimmistoa. En tiedä mikä siinä on, mutta se mitä muut ihmiset syövät, on jollain tapaa aivan äärimmäisen kiinnostavaa. Näistä postauksista saa usein vinkkejä omiin ruokailuihin, jotka ainakin itselläni tuppaavat olemaan aika samankaltaisia päivästä toiseen (kuten tämäkin postaus tulee osoittamaan). Muiden kokkailuihin ja syömisiin tutustuessa löytää helposti uusia suosikkireseptejä ja hyviä tuotteita. Lisäksi voi huomata mahdollisia epäkohtia omissa ruokatottumuksissa ja muokata niitä.

Kuvasin tällä viikolla kaikki syömäni aamiaiset mitenkään sensuroimatta tai kaunistelematta. Työkaverini kysyikin, että aionko tehdä annoksista erityisen kauniita, kun kerroin postaussuunnitelmastani. Näin en tosiaan tehnyt. Minulla ei riitä kärsivällisyys rakentaa kaunista smoothiekulhoa kotioloissa ja koska kyseessä on ollut ihan normaali työviikko, ei erityiskoristeluille ja asetteluille olisi ollut edes aikaa. Eli ihan todellista aamupala-arkea luvassa. :)

Aamiainen on mielestäni päivän paras ateria ja en juuri koskaan jätä sitä syömättä. Minulla on aamuisin niin kova nälkä, että usein saatan jopa herätä siihen, että mahani kurnii. Minulle aamiaisessa tärkeintä on, että se maistuu hyvältä, on nopea tehdä ja että sillä jaksaa lounaaseen asti.

Pidemmittä puheitta, palataanpa viikossa taaksepäin.


MAANANTAI

Kaurapuuroa (1dl kaurahiutaleita + 2 dl kauramaitoa --> mikrossa 2 min) banaanilla, mustikoilla ja cashew-tahnalla. Lisäksi keitetty kananmuna tuomaan proteiinia. Mielestäni aamupaloihin on vähän hankala keksiä proteiininlähde. Usein itse valitsen kananmunan, leikkeleen leivän päälle tai heraproteiinijauheen smoothieen. Hieman yksipuolista ja haluaisin jotain vaihtelua, joten mikäli löytyy muita hyviä aamiaiseen sopivia proteiininlähteitä, otan vinkit ilomielin vastaan.

Olen ottanut tavaksi juoda joka aamu viherjuoman, jossa veteen sekoitettuna Foodinin viherjauhetta sekä sitruunamehua. Sitruunamehu sen takia, että juoma on muuten aivan kammottavan makuista. Yllättävän hyvin makuun kuitenkin tottuu.



TIISTAI

Tiistaiaamuna kävin salilla ennen töitä. Ennen salitreeniä join edellisenä iltana jääkaappiin valmiiksi tekemäni smoothien, jossa oli banaani, punaherukoita, kaurajogurttia, vaniljaheraproteiinia, karpalojauhetta ja vettä. Smoothie on näppärä juoda ennen salille lähtöä aamuisin, sillä siitä saa sopivasti energiaa, muttei kuitenkaan täyty niin paljoa, että treeni tuntuisi tukalalta.

Salin jälkeen tietysti aamupala numero kaksi, eli ruisleipä, jonka päällä margariinia, juustoa, kurkkua ja tomaattia. Sekä yksi keitetty kananmuna. Jälleen. Ja veden lisäksi viherjuoma.


KESKIVIIKKO

Kappas, kananmuna jälleen! Aamuisin kun herään, kävelen usein heti ensimmäiseksi keittiöön ja pistän veden pikkukattilaan porisemaan. Tämän jälkeen vasta pesen kasvot ja herään uuteen päivään. Helpottaa huomattavasti kun yksi osa aamiaisesta valmistuu kuin itsestään.

Kananmunan lisäksi kaurajogurttia, granolaa ja karpalojauhetta. Uusi suosikkikomboni! Oatlyn Havregurt yllätti äärimmäisen positiivisesti, kun maistoin sitä ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Lisäksi tietysti viherjuoma.


TORSTAI

Torstaina lähdin jo aamukuuden aikaan junalla Helsinkiin työmatkalle, joten söin aamulla vain tuon ruisleivän ja proteiinipatukan otin mukaan junassa syötäväksi. Viherjuoman kiskaisin nopeasti alas kotona. Tämä oli aivan liian vähäinen aamiainen, olin jo kymmenen aikaan aivan nälissäni.

Aikaiset reissuaamut on aamiaisen kannalta hankalia, sillä en tykkää syödä junassa mitään sen massiivisempaa aamiaista ja kuljettaa kippoja ja kahveleita mukana. Yleensä nappaan rautatieasemalta mukaan smoothien tai vastaavan, joka pitää juuri ja juuri nälän poissa lounasaikaan asti.


PERJANTAI

Perjantaina minun oli tarkoitus mennä taas salille aamulla, mutta torkutin sen verran, etten herättyäni olisi enää ehtinyt. Hups. Joinpa sitten pelkästään edellisenä iltana valmiiksi tekemäni vihersmoothien aamiaiseksi ja olin reilusti ennen yhdeksää toimistolla, joten ehkä hyvä näin.

Smoothiessa oli banaani, pakastemangokuutioita, pinaattia, sitruunamehua, tyrnijauhetta, vaniljaheraproteiinia sekä viherjauhetta. Tuona aamuna en siis juonut viherjuomaa, sillä jauhe oli smoothien seassa. Yllätyn aina miten hyvin smoothie pitää nälkää. Nestemäisessä koostumuksessa jotenkin menee niin huomaamatta paljon ruokaa elimistöön ja hyvä näin. Smoothie onkin äärimmäisen näppärä tapa saada aamuisin energiaa kehoon, jollei tee mieli syödä. Smoothie menee näppärämmin alas kuin esimerkiksi iso kulhollinen puuroa.


LAUANTAI

Lauantaina heräilin vasta kymmenen jälkeen, joten söin aamupalan vasta lähempänä lounasaikaa. Viikonloppuisin tykkään panostaa aamupalaan ja käyttää aikaa syömiseen. Tämän viikon lauantaina aamiaispöydälle päätyi jo entuudestaan tuttu viherjuoma sekä täysin samanlainen puuroannos kuin maanantaiaamuna.

Arkiaamiainen olisi varmaan ollut jo tässä, mutta viikonlopun kunniaksi tein myös marjasmoothien, jossa oli mustikoita, banaani, kaurajogurttia, karpalojauhetta, vaniljaheraproteiinia sekä vettä. Lisäksi kulhollinen tuoreita kotimaisia mansikoita. Sekä viikonlopun luksusosuus eli kannullinen haudutettua teetä. En yleensä arkisin juo teetä aamuisin vaan useimmiten juon kupillisen vasta toimistolla. Heti herätessä ei tee mieli lämmintä juomaa ja toisaalta kupillinen teetä tuo työaamuun mukavaa tunnelmaa.


SUNNUNTAI

Sunnuntaina, eli tänään, oli aamulla lähtö serkun rippijuhliin Raumalle klo 8.30. Itse konfirmaatiotilaisuuden jälkeen oli luvassa runsas juhlaruokailu, mutta koska en oikein muistanut kauanko nuo rippikirkollistilanteet kestää, söin varmuuden vuoksi hyvin myös aamulla.

Kaikki ruoat tuttuja jo aiemmilta päiviltä. Ystävämme keitetty kananmuna on jälleen lautasella, kuten myös Oatlyn kaurajogurtti granolan ja karpalojauheen kera. Plus viherjuoma.

***

Siinäpä tämä viikko aamiaisten muodossa. Tätä oli todella kiva tehdä ja teen varmasti tämänkaltaisia postauksia myös jatkossa, esimerkiksi iltapaloista tai lounaista. Toivottavasti piditte ja kiva jos jätätte jotain kommenttia vaikka omista aamupalavalinnoista. Ja ne proteiininlähteet kiinnostaa, jos niihin löytyy vinkkejä. Vielä en ole kyllästynyt kananmunaan, mutta eiköhän senkin aika ole edessä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Terveisin,
Katja