maanantai 6. helmikuuta 2017

Kun multitasking ei ole enää hyvä asia


Minulla on tänään vapaapäivä.

Heräilin ysin maissa, tein aamupalaa (kaurapuuroa mantelimaidolla, blogeista tuttua Fazerin vatsaystävällistä ruisleipää, teetä ja vettä sitruunapaloilla) ja tulin koneelle lukemaan blogeja. Ihanaa, kerrankin arkena aikaa istahtaa aamiaisen kera blogien äärelle, pistää vähän kynttilöitä palamaan ja herätä rennosti uuteen viikkoon.

Nojoo, mielikuva oli ehkä ruusuisempi kuin todellisuus. Havahduin jossain kohtaa aamiaistani siihen, että luin blogitekstiä, kuuntelin snäppitarinaa ja kauhoin puuroa naamaani. Kaikkia samanaikaisesti.

Apua. Missä kohtaa rauhallinen vapaapäivän aamu on mennyt siihen, että tekee yhtä aikaa kolmea eri asiaa -  ja pitämättä tätä lainkaan kummallisena. En ole ollenkaan yllättynyt, että ihmisten keskittymiskyky on tällä hetkellä kultakalan tasolla.

Tämän päivän työympäristössä joudumme usein tekemään asioita samanaikaisesti. Päivämme ovat täynnä keskeytyksiä ja päällekkäisiä projekteja. Päivät jolloin voisi keskittyä vain yhteen asiaan, ovat harvassa - jos edes olemassa. Vaikka työelämässäkin jatkuvalle multitaskingille tulisi tehdä jotain (aihe josta voisin kirjoittaa myöhemmin lisää), on tämän ilmiön siirtyminen vapaa-aikaan mielestäni vielä huolestuttavampi ilmiö.

Milloin viimeksi söit aamupalan keskittyen ainoastaan siihen, puhelin ulottumattomissa ja Netflix suljettuna? Tai kuuntelit musiikkia ilman mitään muita ärsykkeitä? Tai vain istuit aloillasi pelkästään omien ajatustesi kera? Ja ei, joogaa ei lasketa.

***

Tällä viikolla haastan itseni syömään aamiaisia katsomatta puhelinta, lukemaan kirjaa keskeytyksettä yli tunnin ja venyttelemään illalla täydessä hiljaisuudessa. Hirvittää jo etukäteen, sillä nämä asiat eivät tule olemaan helppoja.

Terveisin,
Katja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti